sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Länsikeskus Trail: kuumia kallioita ja melkoisesti mäkiä

Jo toisena vuonna peräkkäin Länkkäriin sattui todella aurinkoinen ja lämmin keli. Mäkiä kivutessa ja paahteisilla kallioilla kirmatessa ei todellakaan tullut vilu. Tässä tuoreeltaan kisaraportti eilisestä juoksusta!

Länsikeskus Traililla oli valittavissa joko 7,2 tai 12,5 kilometrin matka. Kuten viime vuonnakin, olin mukana lyhyemmällä matkalla. Ensimmäinen ja viimeinen kilometri juostiin kuntoreittiä, eli polkuosuutta oli suunnilleen vitosen verran. Siinäkin oli ihan tarpeeksi, sillä mäkiä mentiin ylös alas koko rahan edestä!


Olin ajatellut juosta ensimmäisen kilometrin 6:30 pintaan, mutta pikkaisen tuli keulittua ja kilometrin väliaika oli 6:15. Polkuosuuden alkaessa olisi tehnyt mieli vielä lisätä vauhtia, mutta katsoin viisaamaksi tyytyä edellä menijöiden vauhtiin. Ensimmäisen ylämäenkin kävelin ihan suosiolla, ja vasta sen jälkeen napsin edestä pari selkää.

Oli todella hauskaa juosta polkukisaa samoissa maastoissa kuin vuosi sitten. Reitin tuntemisesta oli selkeästi hyötyä ja vertasin juoksua monessa kohtaa vuoden takaiseen. Oli kiva huomata, että polkujuoksukokemuksen kartuttua alkupuolen juurakkoiset polut menivät jo paljon sulavammin ja muutenkin rohkeutta juoksuun on tullut lisää.

Ihan noin montaa ylämäkeä en muistanut reitillä olevan. Sää oli lähes helteinen, joten tuntui fiksulta kävellä kaikki jyrkät ja/tai pitkät ylämäet. Silti muutamat kunnon mäet laittoivat puuskuttamaan, eikä meno ollut missään vaiheessa kovin kevyttä. Noin puolimatkassa mäen päällä vilkaisin sykkeitä: 187! Taivas varjele, mitä lukemia, en ole koskaan vielä tainnut tässä uudessa kellossa nähdä noin korkeaa sykettä. Syke keikkuikin lähes koko matkan 170 yläpuolella, eli suunnilleen maksimeilla mentiin. Varmaan lämmin sää osaltaan nosti sykettä

Kuva: Mikko Räsänen

Kisaan lähti mukaan 138 juoksijaa, joten selkiä tuli vastaan tasaiseen tahtiin kisan edetessä. Pyrin jälleen kerran siihen, että maltillisella alulla voimat riittäisivät kiristämään vauhtia lopussa.Viiden kilometrin kohdalla tuntui kyllä jo aika raskaalta ja oli myös pieniä vatsaongelmia. Mulla on ennenkin ollut lämpimällä kelillä sitä ongelmaa, että juomat ei imeydy vaan jäävät ikävästi hölskymään vatsaan. Niin kävi nytkin, mutta onneksi en ollut hirveästi juonut ennen kisaa, niin haittakaan ei ollut kovin suuri.

Vaikka vähän raskaalta tuntuikin, tuli 6 kilometrin täyttyminen yllätyksenä ja hämmästelin, että joko tää polkuosuus loppuu. Olin ajatellut vetää viimeisen kilometrin kuntorataa kunnolla vauhtia nostaen, mutta reidet olivat tuossa vaiheessa jo hapoilla eikä vauhti noussut ihan niin paljoa kuin olin ajatellut. Onneksi puoli kilometriä ennen maalia sain vielä yhden selän kiinni ja juoksimme porukassa kiihdyttäen viimeiset sadat metrit. Maalissa oli helppo hymyillä, sillä viime vuotisesta aika parani kolmisen minuuttia ja juoksin hitusen alle 52 minuutin.


Paimion jälkeen olin vähän että meh, olenpa surkeassa kunnossa. Nytkin huomasin selvästi, että keskivartalon pito alkoi karata puolimatkan jälkeen, eikä voimia viimeisen kilometrin lentoon oikein ollut. Olin kuitenkin tyytyväisempi tähän juoksuun kuin kauden avaukseen, sillä sain itsestäni paremmin irti ja kunto on selvästi noususuunnassa. Viime vuodesta olen selvästi kehittynyt alamäkijuoksijana. Mielikuvissa alamäet olivat paljon todellisuutta jyrkempiä ja tällä kertaa pystyin muutamaa pahaa paikkaa lukuunottamatta juoksemaan ihan hyvin myös mäkiä alas.


Reitti oli monipuolinen ja järjestelyt tuttuun tapaa toimivat. Ensimmäistä kertaa mulla oli polkukisassa jokin muukin tavoite kuin pysyä pystyssä, ja oli hienoa, kun pystyin alittamaan viime vuoden ajan. Oli huippukivaa myös tavata aiemmista kisoista tai somesta tuttuja naamoja!

Osallistuminen Länsikeskus Trailille saatu yhteistyön kautta.

perjantai 11. toukokuuta 2018

Uskaltaako aloitteleva polkujuoksija osallistua kisoihin?

Vastaus otsikon kysymykseen: tietysti! Kysymys saattaa kuitenkin mietityttää aloittelevia polkujuoksijoita ja päätin siksi naputella postauksen aiheesta. Itse mietin tätä vuosi sitten, kun olin osallistumassa ensimmäiseen polkujuoksukisaani.


Tässä 10 syytä, miksi aloittelevan polkujuoksijan nimenomaan kannattaa osallistua kisoihin:
  • Tiedät jo etukäteen, minkä pituinen reitti on. Polkulenkille lähtiessä voi olla haastavaa arvioida reitin pituutta, ja mahdolliset eksymiset pidentävät juoksua, jolloin lenkistä voi tulla huomattavasti pidempi kuin etukäteen arvioit. Polkujuoksukisassa tätä ongelmaa ei ole.
  • Reitti on merkitty maastoon. Kisassa ei siis tarvitse paikallistaa itseään tai lukea karttaa, vaan riittää, että seuraa reittimerkkejä. 
  • Löydät uusia polkujuoksureittejä kisojen myötä. Monet polkujuoksuporukat järjestävät myös yhteislenkkejä, joilla voi tutustua reitteihin etukäteen.
  • Kisaan osallistuu muitakin ja polkujuoksijat ovat mukavaa porukkaa. Sopivaa vauhtia edellä juokseva auttaa myös omaa juoksua ja reitin seuraamista. Samalla voit vakoilla muiden tekniikkaa ja varusteita tai jopa ihan jutustella muiden polkujuoksua harrastavien kanssa.
  • Saat käsityksen omasta vauhdistasi poluilla. Joka tosin vaihtelee maastosta ja sääolosuhteista riippuen, mutta ainakin pystyt vertailemaan vauhtiasi muihin samassa kisassa juosseihin.
  • Vaikka juoksutapahtuman nimessä olisi sana ”kisa”, ei se tarkoita, että poluilla pitäisi painaa sata lasissa. Itse olen lähtenyt jokaiseen polkukisaan höntsäilemään omaa vauhtia, enkä varmasti ole ainoa, jolle kisa on lähinnä mahdollisuus tutustua uusiin polkuihin.
  • Kisan jälkeen voi käydä läpi reittiä ja juoksua muiden osallistuneiden kanssa. Kisaraportteja voi lukea ja jakaa vielä somessakin, jos intoa riittää.
  • Mitä jos olen viimeinen? Massamaratoneilla voi melkeinpä luottaa siihen, että tuloslistan häntäpäätä kansoittavat he, joilla maratonien määrät mitataan satasissa. Jos on aloittelija poluilla ja sileälläkin hitaanpuoleinen, kannattaa varautua siihen, että voi jäädä tuloslistan viimeiseksi. Mutta ei hätää, ketään ei jätetä yksin metsään! Kisassa järjestäjä varmistaa, että kaikki osallistujat pääsevät reitiltä pois. 
  • Polkujuoksuun tulee varmemmin lähdettyä, jos on ilmoittautunut ja vielä maksanutkin juoksusta. 
  • Monesta kisatapahtumasta voi osallistuja saada arvontapalkintoja tai osallistumismaksuun sisältyy jokin pieni tuote. Kisoissa juoksijoista otetaan myös kuvia, joita saa yleensä tallentaa omaan käyttöön.

P.S. Jos olet huomenna tulossa Länsikeskus Trailille, niin bonuksena siinä kisassa voi tavata allekirjoittaneen! :D

lauantai 5. toukokuuta 2018

Maraton DNS ja kisakalenteri-pohdintaa

Kiitos viime postaukseen tulleista tsemppiviesteistä! Kuten niin usein käy, aallonpohjan jälkeen tulee nousu, ja ilokseni olen aloittanut toukokuun paremmalla fiiliksellä. Olen - ainakin hetkellisesti - saanut taas parin kuukauden haahuilun jälkeen juoksun mukaan arjen rutiineihin. Juoksuohjelmani on edelleen hyvin suurpiirteinen eikä tähtää mihinkään tiettyyn tavoitejuoksuun. Kunhan nyt saisin nousujohteisesti kilometrejä kerättyä ja kuntoa nostettua.


Maratonhaaveista on kuitenkin ollut pakko luopua, sillä vähäisten juoksujen vuoksi en taatusti ole maratonkunnossa kesäkuun puolivälissä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen ilmoittautunut kisaan, ja joudunkin jättämään sen väliin. Kyllähän se vähän korpeaa, mutta minkäs teet.

Jos joku lukijoista haluaisi lähteä Forssan Suvi-iltaan 16.6. maratonille, niin myyn osallistumiseni hintaan 37€ + siirtomaksu 5€ (maratonin normaalihinta nyt 52€). Laitahan viestiä kommenttiboxiin tai sähköpostilla, jos tämä kiinnostaa.

Vaikka maraton jää pois, niin kisakalenterissa riittää tapahtumia. Länsikeskus Trail tulee jo viikon päästä! Sääennusteet lupaavat ensi viikolle poutaa ja lämmintäkin, joten odotettavissa on kuivat polut. Tavoitteena mulla on parantaa viime vuoden aikaa. Odotan tapahtumaa innolla, sillä viime vuonna se oli mun ihan eka polkujuoksukisa ja taisi lopullisesti koukuttaa polkujuoksuun. :)

Etukäteen hiukan harmittelin, kun huomasin, että Mennään metsään -polkujuoksukiertue oli Kurjenrahkalla samana päivänä kuin Länsikeskus Trail on. Mutta yhteislenkki tuolla kiertueella onkin tosi lyhyt, joten valinta polkujuoksukisan eduksi olikin helppo tehdä. Turku Trail Cup jatkuu Länkkärin jälkeen vielä Piikkiö Traililla kesäkuussa ennen keskikesän taukoa. Viime vuonna en ollut mukana Piikkiössä, mutta tänä vuonna tuokin kisa houkuttelee.

Turun seudulla ei tosiaan ihan keskikesällä poluilla kisailla, joten voi olla, että mullekin tulee tuossa pientä "kisataukoa". Elokuun alussa Mennään metsään seikkailee Saaristomeren ja Selkämeren kansallispuistoissa ja nuo yhteislenkit kyllä kiinnostavat. Muutenkin saaristossa juoksu kiehtoo, ja olen harkinnut osallistumista myös Saaristo Trailille, joka juostaan Paraisilla elokuun loppupuolella.


Hyvin on polkujuoksupainotteinen meikäläisen juoksukisakesä. Näillä näkymin ainoa sileän juoksu tulee olemaan Paavo Nurmi Marathonilla puolimaraton 18.8. Tuonne laitoin ilmoittautumisen sisään jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella ja kyseessä on jo 6. kerta Paavon puolikkaalla.

Syksymmällä kisakalenterissa ovat vielä Turku Trail Cupin loput kolme osakilpailua. Ihan varma en ole, osallistunko kaikkiin, mutta kyllä jokainen kiehtoo sen verran, että jään pois vain hyvästä syystä.

Sitten pitäisi vielä miettiä, missä ja milloin pääsen toteuttamaan juoksuhaasteen kohdan 27: Mene juoksutapahtumaan kannustamaan tai vapaaehtoishommiin.

Joko sulla on kisakalenteri lyöty lukkoon? Mitäs sieltä löytyy?

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Juoksukunto & mieliala: alhaalla

Vietän tässä vappuaattoa yksikseni syöden pakastepizzaa ja katsoen tosi-tv:tä. Inspiraatiota naputella huhtikuun kuukausikoostetta ei juuri ole. Jos jotain positiivista, niin ehkä tästä on matka vain ylöspäin?

Juoksumäärien puolesta huhtikuu meni kyllä maaliskuuta paremmin. Kipittelin 90 kilometrin verran. Mutta jotenkin lenkeistäkin on ajoittain tullut suorittamista. Juoksufiilistä ei juuri ole ollut, mutta olen kuitenkin lähtenyt lenkille ajatuksella, että kyllä se kuitenkin palkitsee. Ja välillä on näin ollutkin. Toisinaan sitten taas juoksu on ollut vain osa loputtoman pitkältä tuntuvaa to do -listaa.

Käväisin poluillakin tässä kuussa ihan kisassa asti. Paimio Trailissa puitteet olivat kohdallaan, mutta omasta juoksukunnosta jäi aika paska fiilis. Tiesin kyllä, etten missään hyvässä kunnossa ole, mutta asian konkretisoituminen tuntui silti ikävältä. Toisaalta sain kisasta kyllä kipinää juoksuihin ja itse asiassa puolet kuun juoksukilometreistä ovatkin tulleet tuon kisan jälkeen.


Olen juossut jonkin ohjelman mukaan viimeksi ties koska, ja juoksukunnon kehittyminen vaatisi nyt kyllä sitä, että saisin harjoitteluun lisää ryhtiä. PK-lenkit tarpeeksi hitaasti ja ohjelmaan mukaan myös nopeampaa juoksua. Nyt olen kipitellyt käytännössä lähes pelkästään roskakilometrejä. En ole malttanut juosta tarpeeksi hitaasti, että sykkeet pysyisivät pk-sykealueella, mutta vauhtia ei ole ollut tarpeeksi nopeuslenkeille. Kilometrejä kuitenkin, pitäisi varmaan ajatella.

Kaikesta tästä valituksesta voisi varmaan päätellä, että mieli on aika matalalla. Niin, vaikka blogissa tuonkin yleensä enemmän esiin elämän hyviä puolia, niin nyt täytyy myöntää, että vaikeaa on. Juoksu on onneksi yleensä aika hyvä mielialalääke. Annostusta on tarkoitus yrittää pikkuhiljaa lisätä ja kai positiivisia vaikutuksiakin on jossain vaiheessa taas odotettavissa.

torstai 26. huhtikuuta 2018

Polkujuoksu - trendilaji?

Olenko kerrankin trendikäs? Polkujuoksua tuntuu nyt tulevan ihan joka tuutista. Olen tässä yrittänyt naputellut pientä koostetta Varsinais-Suomen polkujuoksuista tuonne trailrunning.fi -sivustolle, ja erilaisten tapahtumien määrä on hätkähdyttävä.


Luulin, että polkujuoksu oli vuoden 2015 trendilaji ja että itse olin jälleen kerran myöhäisherännäinen. Tuntuu kuitenkin, että vasta tänä vuonna poluilla juoksusta on tullut myös isojen massojen juttu. Juoksuharrastus on ollut jo pitkään suosiossa, mutta massamaratonit eivät ole tainneet enää ihan viime vuosina vetää niin paljon porukkaa. Juoksukansa on siirtynyt poluille ja saanut sinne mukaan ihmisiä myös suunnistajista, vaeltajista ja sohvanvaltaajista. Olen itse pitkään ajatellut polkujuoksua vain juoksun alalajina, mutta nykyään iso osa harrastajista ei välttämättä juokse juuri ollenkaan sileällä.


Juoksusta haetaan selvästi yhä enemmän elämyksiä. Polkujuoksu onkin ihan eri tavalla elämyksellistä kuin tasaisen pyörätien tarpominen. Myös ultramatkojen suosio on ilmeisesti kasvussa. Elämyksensä siinäkin on, itsensä ylittämistä ja omien rajojen kokeilua. Yhteisöllisyys tuntuu samoin olevan kasvava trendi, ja yhteislenkit vetävät väkeä poluille. Mennään metsään -polkujuoksukiertue on vetänyt huikeita osallistujamääriä ja selvästi tapahtumille on ollut tilausta.


Ensimmäinen suomenkielinen polkujuoksukirja ilmeistyi juuri. En ole vielä päässyt tutustumaan opukseen, mutta eiköhän se pian saavu kirjastoonkin. Polkujuoksusta ja sen harrastajista on muuten tehty ihan tutkimustakin. Jyväskylän yliopistossa tehdyn Wilhelm Stenbackan gradun voi lukea tästä linkistä.


Minusta on vain hienoa, että yhä useampi löytää polkujuoksun ja että matalan kynnyksen tapahtumia putkahtelee kalenteriin ympäri Suomen. Polkujuoksu yhdistää luontoelämykset tehokkaaseen kestävyysharjoitteluun ja sopii monelle. Itseäni jännitti alkuun kokeilla poluilla juoksemista, mutta taito kehittyy todella nopeasti. Luulin myös, ettei hyviä reittejä välttämättä löytyisi aivan kotikulmilta, mutta etsivä löytää ja bussilla pääsee vähän kauemmaskin.


Kai olet jo kokeillut tätä trendilajia? Suosittelen! Postauksen kuvat ovat viime sunnuntain lenkiltä Littoistenjärven luontopolulta.

P.S. Entä oletko kokeillut toista tämän vuoden hittiä eli ploggingia? Roskien kerääminen ei vielä koskaan ole ollut näin trendikästä! :D
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...