keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Toukokuun poluilla

Toukokuun liikunnat tuli hoidettua aika pitkälti poluilla. Innostuin polkujuoksusta ja kävin kirmailemassa Ruissalon poluilla sekä osallistuin elämäni ensimmäiseen polkujuoksukisaan. Juoksua kertyi toukokuussa vain 61 kilometriä. Olin etukäteen ajatellut juoksevani myös pitkiksiä, mutta niiden sijaan suuntasinkin poluille juoksemaan lyhyempiä lenkkejä. Lenkit jäivät siis ehkä odotettua lyhykäisemmiksi, mutta nautin poluilla kirmailusta siihen malliin, etteivät vähäisiksi jääneet kilometrit kyllä yhtään harmita. Oli myös jännää osallistua toukokuussa elämäni ensimmäiseen polkujuoksutapahtumaan. Polkujuoksukisan kisaraportti tässä postauksessa.

Poluilla tuli viihdyttyä myös patikoidessa. Valmistauduin Kolin reissuun kevyemmillä päiväpatikoilla noin 25 kilometrin verran. Herajärven kierroksella patikkakilometrejä tulikin sitten yli 40 ja välillä oli todella rankkaa vaeltaa vaaroja ylös alas rinkan kanssa. Tässä kuussa kuljetut kilometrit eivät siis ihan kerro treenin vaativuudesta. Postaus tuosta Herajärven pohjoispään kierroksesta on tulossa!


Kuukauteen tuli myös pieni liikuntatauko, kun multa poistettiin muutama luomi ja esim. salitreeniä ei hartian tikkien vuoksi saanut tehdä. Salikerrat jäivätkin vain yhteen alkukuun kertaan, jolloin kaiken lisäksi satutin taas tuota kipeää polveani. Polvi toipui kuun mittaan, mutta otti Herajärven kierroksella taas vähän lämää... Vähän on nyt vaihtelevaa tuon kintun kanssa, ja jouduin taas eilen jättämään lenkin väliin polvikivun vuoksi. Nyt kun vaellusreissun rasitukset ovat jääneet taa, polvi toipuu taas toivottavasti nopsaan ja pääsen kesäkuussa juoksemaan enemmän. Kesäkuussa on tiedossa myös lappujuoksua, kun työporukalla osallistumme taas Turun RunFestiin. Tuo tapahtuma onkin jo ihan nurkan takana, jo ensi viikolla!

maanantai 29. toukokuuta 2017

Kuvaterveiset Kolilta

Terkut Herajärven kierrokselta! Puhelimen kuat eivät tee oikeutta upeille maisemille, mutta tässä kuitenkin muutama kuva vaellukselta. Kirjoittelen matkakertomusta sitten paremmalla ajalla.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Keltainen toukokuu

Sisäänajoin uusia vaelluskenkiäni viime viikolla käyden pari kertaa patikoimassa Aurajoen vartta. Sunnuntaina etenin yläjuoksulle täl puol jokkee Nummenrannassa ja Halistenkoskella vaihdoin tois pual jokkee, jossa patikoen joen rantatörmää Auranlaaksoon asti. Tässä tuo patikkamatka kuvina. Tunnistatteko kukkia? Voin vinkata, että ainakin yhdessä kuvassa on voikukka :D

tiistai 23. toukokuuta 2017

Pakkauslista Kolille

Kolin reissu on ihan nurkan takana! Torstai-aamuna lähdemme kello 7 ajamaan halki Suomen, ja toivottavasti pääsemme iltaan mennessä ensimmäiseen majapaikaamme. Kunnon vaelluspäiviä ovat perjantai, lauantai ja sunnuntai, ja maanantai on varattu kotimatkalle. Pakkaus on tietysti jäänyt vähän viime tippaan, mutta sain sentään viikonloppuna pestyä mukaan otettavat vaatteet. Ison osan rinkasta täyttää mukana roudattava juomavesi ja sapuskat, joten olen yrittänyt karsia tavarat minimiin, mutta varautua kuitenkin kaikkeen. Kerrospukeutumisella mennään, ja vain aluskerrosta on tarkoitus vaihtaa päivittäin. Reissulle on luvattu lämpöasteita sellaiset 5-10, joten shortsit jäävät kotiin. :)

Rinkka on toisessa osoitteessa, joten se ei ole kuvassa. Sapuskat eivät ole mukana listauksessa, ja ruoka-astiat & tiskausvälineet eivät ole kuvassa. Jotain muuta unohtui myös kuvasta, mutta listauksessa pitäis olla kaik. Sisko tuo trangian, keittoastiat yms. sekä omat astiansa ja tulentekovälineet. Jos joku kokeneempi huomaa listauksessani räikeää ylivarustautumista tai puutteita, niin käsi ylös ja kommenttia tänne päin, vielä ehdin päivittää mukaan otettavia tavaroita.

HOX! Reissun jälkeen päivitin listaan, mitä oikeasti oli mukana!

Vaellusreissulla oli yksi aurinkoinen, noin 16 asteen päivä, ja muina päivinä noin 8-12 astetta lämmintä.

Kengät & vaatteet
  • Vaelluskengät
  • Lenkkarit. Olivat mulle sopivat leirikengät ja käytin näitä myös ilman rinkkaa tehdyillä kävelyillä.
  • Vaellushousut. Lidlin pöksyt olivat ihan hyvät!
  • Pitkät trikoot. Olivat leirihousuina Kiviniemessä ja yhtenä iltana kaikki alaosat oli kerroksittain päällä.
  • Legginsit jäi pois, ja olisivatkin olleet ihan turhat
  • Urheilukerrasto. Nukuin tällä ensimmäisen ja viimeisen yön ja oli myös päällä patikoidessa.
  • Ulkoilutakki
  • Huppari. Leirikäytössä lisälämmikkeenä, oli tarpeen joka ilta.
  • Pitkähihainen urheilupaita
  • Lyhythihainen urheilupaita x 1. Tällä tarkeni 16 asteen päivänä.
  • Urheilutoppi
  • Yöpaita (t-paita). Käytin puuvillaista t-paitaa vain kerran, Kiviniemessä yöpaitana. Oli ehkä turha, mutta saunan jälkeen oli kiva vetää puhdas paita niskaan.
  • Alushousuja
  • Urheilusukkia
  • Oleilusukat iltaan
  • Urheilurintsikat x 2
  • Buffi
  • Panta
  • Juoksuhanskat. Hanskat olivat tarpeen Sikosalmen lautalla ja viimeisenä vaelluspäivänä.
  • Bikinit. Ei ollut käyttöä, vesi oli niin kylmää.
  • Huivi. Oli hyvä lisälämmike.
  • Autoon jää reppu, jossa siistimpää vaatetta hotellille ja kotimatkalle
Muut
  • Retkipyyhe
  • Makuupussi
  • Silkkimakuupussi
  • Tyynyliina
  • Kertakäyttösadetakki
  • Juoksuvyö. Tykkäsin, kun oli vyötäröllä vedenpitävä laukku puhelimelle.
  • Silmälasikotelo
  • Piilareita
  • Silmätippoja
  • Shampoo
  • Hoitoaine
  • Saippua
  • Deodorantti
  • Kosteusvoide
  • Huulirasva
  • Hammasharja & -tahna
  • Hyttyskarkote
  • Lääkkeet (mm. särky- ja allergialääkkeet)
  • Kosteuspyyhkeitä
  • Nenäliinoja
  • WC-paperi
  • Laastareita
  • Vanupuikkoja ja -lappuja
  • Pinsetit
  • Kynsileikkurit
  • Kinesioteippiä (valmiiksi leikattuina). En käyttänyt.
  • Korvatulpat
  • Puhelin
  • Latausjohto & pistoke
  • Varavirtalähde
  • Taskulamppu. Siskolla oli otsalamppu, ja se oli varsinkin Ikolanahon pimeässä tuvassa ihan loistava, pitää hommata itsellekin.
  • Kynä
  • Muistivihko. Ei ollut käyttöä.
  • Kartta
  • Pikkukukkaro
  • Tiivis eväsrasia
  • Termari
  • Spork
  • Kauha
  • Tiskiharjan pää
  • Tiskiaine
  • Jesaria
  • Lumikarhu-maskottini

Reissulla en päivittele blogia, mutta ajastan jonkun höpöhöpö-postauksen vielä loppuviikoksi, ettei täällä kokonaan hiljene. :)

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Länsikeskus Trail: ensimmäinen polkujuoksutapahtumani

"Älä ämmä pannuta!" Mulla on usein juoksukisoissa ollut tsemppilauseita, joita olen toistellut päässäni juoksun aikana. Tämä taisi olla ensimmäinen kieltolause. :) Ennen tätä ensimmäistä polkujuoksukisaani mun suurin jännityksen aihe oli, että mitä jos kaatuisin ja teloisin itseäni, siinä olisi ensi viikon Kolin reissukin sitten vaarassa. Mutta en pannuttanut, ja muutenkin tapahtumassa oli kivaa!

Päivä oli todella aurinkoinen ja lämmin, ja päätin laittaa ihan kesäkuteet päälle juoksuun. Kuljin matkat Länsikeskukseen bussilla, ja kisanumeron haun jälkeen hengasin kauppakeskuksen pihalla auringosta nauttien. Kisajännityksessä taisin hörppiä vähän liikaa vettä, joka sitten vähän hölskyi mahassa juoksun aikana, mutta ei onneksi haitannut. Tapahtumassa oli viitisenkymmentä osanottajaa, ja kaikki lähdimme matkaan yhtä aikaa. Kilpasarjalaiset kärjessä ja me kuntosarjan osanottajat hiukan taaempaa. Tapahtumassa olisi ollut pidempi 12,8 km matkakin tarjolla, itse juoksin lyhyemmän, 7,2 kilometrin reitin.


Eka kilsa oli kuntorataa. Jännitys tuntui hiukan kropassa ja juoksu lähti vähän raskaasti liikkeelle. Kun polkuosuus alkoi, mun edellä meni naiskaksikko, ja ajattelinkin, että heidän peesissään olisi hyvä juosta. Mutta jäin heti ekassa alamäessä ja kohta mimmit katosivat metsään. Parin kilometrin kohdalla tuntui jo, että olen metsässä ihan yksin. Polku oli mielettömän juurakkoinen, ja mun juoksu oli energiaa tuhlailevaa koikkelehtimista, kun yritin selvitä juurakoiden esteradasta pystyssä. Puiden läpi siivilöityvä auringonvalo vielä täplitti maata, niin juoksu vaati koko ajan täyttä keskittymistä.


Metsäosuudelta kun putkahdin lyhyen tienpätkän kirkkaaseen auringonpaisteeseen, niin yllätyin nähdessäni naiskaksikon suoran päässä edelläni. En ollutkaan jäänyt kovin paljoa jälkeen. Hissukseen sain mimmejä kiinni, ja kuulo- ja näköetäisyydellä kaksikosta olikin mulle apua. Oli helpompi edetä kun edellä meni juoksijoita, kun ei tarvinnut kytätä reittimerkkejä niin tarkkaan. Ja jyrkissä ylämäissä älysin vaihtaa kävelyksi, kun edellä menijätkin tekivät niin. Puolimatkaan mennessä reitillä oli ollut useampi kunnon nousu ja kyyti oli erittäin lämmintä. Ohitin edellä menijät ylämäessä, mutta huikkasin mennessäni, että alamäessä tuutte kuitenkin edelle, ja niinhän ne tulivatkin. Alamäissä mun olematon polkujuoksukokemus näkyi selviten, ja muutaman jyrkemmän pätkän tulin todella varovasti. Onneksi oli kuivaa, sillä mutaisella kelillä olisin ollut pahoissa vaikeuksissa.


Noin 4 kilometrin jälkeen maasto muuttui vähän helpommaksi. Juurakoita ei enää juurikaan ollut, vaan reitti kulki enimmäkseen kalliolla ja koukkasi pari kertaa kuntoradalle. Edellä alkoi myös näkyä muitakin juoksijoita. Menin hetken aikaa porukassa naiskaksikon kanssa, kunnes ohitin heidät ja juoksin sen jälkeen taas hetkisen porukassa parin muun juoksijan kanssa. Viiden kilometrin jälkeen jalka ei noussut enää samaan malliin ja komensin itseäni keskittymään, etten loppumatkasta menisi nurin. Paahteiset kalliot ja käkkärämännyt tuoksuivat ihan heinäkuun metsäpalovaroitukselta. Aurinko ja lämpö tuntui ihanalta, kun matkaa oli enää 1,5 kilsaa jäljellä. Lopun ylämäissä huomasin, että edellä menevät vaihtoivat kävelyksi, mutta totesin, ettei mun tarvitse. Viimeisessä kunnon alamäessä kyllä musta tultiin taas ohi, mutta kun viimeinen kilometri oli kuntorataa, nostin vauhtia helpolla alustalla ja ohitin reippaalla kilometrin loppukirillä tyypit.


Juoksuun meni noin 55 minuuttia aikaa. Polkukilometrit menivät 7:23 - 9:17 -vauhtia, viimeisen kilsan kirmasin alle kuuden minuutin. Toisin kuin sileällä, en tässä polkua juostessa pystynyt yhtään seuraamaan vauhteja tai sykkeitä. Silloin tällöin vilkaisin kuljettua matkaa, mutta kulutetusta ajasta tai vauhdista mulla ei ollut mitään hajua. Menin vain sellaista kyytiä, joka tuntui hyvältä ja pysyin pystyssä.

Länsikeskus Trail oli mielestäni reitiltään tosi kiva. Maasto oli vaihteleva, mutta ei ainakaan näin kuivalla kelillä mitenkään mahdoton. Alkupuoli oli vaikeampi ja rankempi kuin loppupuoli. Pohkeet ja nilkat tuntuivat juoksun jälkeen vähän enemmän kuin normaalilenkin jälkeen, mutta muuten kroppa tykkäsi polkujuoksusta. Olen aika innoissani, ja mietin jo seuraavaa polkujuoksutapahtumaa. :)

torstai 18. toukokuuta 2017

Säähysteria

Viikon päästä pitäisi olla Kolilla patikoimassa ja perjantaina olisi tarkoitus vaeltaa reissun pisin päivämatka, semmoiset 15-16 km vaaroja ylös alas. Perjantain sääennuste? Runsasta sadetta aamusta iltaan. Ouff...

Olen säähysteerikko. Tarkistan matkakohteen sääennusteen useamman kerran päivässä useasta eri sääpalvelusta. Ilmatieteen laitos on kotimaassa yleensä ihan ok-luotettava. Foreca on usein vähän turhan positiivinen, Accuweather aina negailee ennusteessaan. Norjalainen Yr on kuulemma luotettava. Mitä hyötyä ennusteiden vahtaamisesta on? No ei mitään, mutta kai se on jotain nykypäivän shamanismia, jospa rituaalinomainen sääennusteiden tarkkailu kuitenkin vaikuttaisi säähän. :)


Lauantain polkujuoksutapahtumaan on sentään ennustettu hienoa säätä. Kun vähän yli viikko sitten tuli taas lunta, niin on sitä aurinkoa odotettukin. Kuiva keli vähentää ainakin liukastumisvaaraa, joten olen tyytyväinen aurinkoa povaaviin sääsivuihin. Toisaalta, jos lämpötila nousee jopa yli 20 asteen, voi keli tuntua aika rankaltakin, kun kevät on ollut niin kylmä eikä lämpöön ehdi yhtään etukäteen tottua. Hyvillä mielin olen kuitenkin poluille lähdössä, vaikka aika lailla tämä polkujuoksu jänskättääkin.

Tässäpä nää, uutiset, sää ja mää. Löytyykö lukijoista samanlaisia sääennusteiden vahtaajia? Mitenköhän tästä höperyydestä ja turhasta stressaamisesta pääsisi eroon?

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Sunnuntain satunnaiset

Monessa seuraamassani blogissa on tänä viikonloppuna kisailtu HCRllä, mutta itse jouduin viettämään pientä liikuntataukoa. Kisahuumasta innostuneena heitin kuitenkin ilmoittautumisen sisään polkujuoksutapahtumaan, joka on jo viikon päästä! Kääk!

Pieni liikuntatauko

Multa poistettiin muutama luomi, ja olin kertakaikkisen järkyttynyt, kun lääkäri kehotti välttämään hikiliikuntaa seuraavat 3 päivää. Siis... sehän on koko viikonloppu! Olin ajatellut, että luomien poisto on niin pikkujuttu, että pääsen seuraavana päivänä taas lenkille. Lisäksi yhteen haavaan laitettiin tikit, ja koska se on tuossa hartiassa hyvin liikkuvassa paikassa, suositteli lääkäri välttämään salitreeniä tikkien poistoon asti. Käytännössä en siis pääse salille enää toukokuussa. En myöskään saisi käyttää reppua ennen tikkien poistoa, joten myös rinkan testailut jäävät nyt pois. Alkaa tuntua, että myös mun Kolin reissuun valmistautuminen jää aika kehnoksi... Sairaanhoitajakaverilta sain luvan liikkua jo pari päivää operaation jälkeen, mutta olen yrittänyt ottaa maltillisesti, etten haittaa haavojen paranemista.

Länsikeskus trail

Pyörittelin mielessäni osallistumista polkujuoksukisaan jo pari viikkoa sitten, ja nyt heitin ilmoittautumisen sisään, vaikka aika lailla hirvittääkin. Viikon päästä lauantaina olen juoksemassa Kuninkojan kukkoilla, Länsikeskus Trailissa. Mun olematon polkujuoksukokemus yhdistettynä yleiseen kömpelyyteeni tuo aika lailla epävarmuustekijöitä. Yritän mennä rauhallisesti, ja jos maasto on mulle liian vaativaa, vaihdan kävelyksi. Lähden porukan jälkijoukossa liikkeelle, niin en ole sitten ainakaan kenenkään tiellä.


Kaksi viikkoa Kolin reissuun

Olen valmistautunut vaellusreissuun todella kehnosti. Töissä on ollut mieletön kiire koko toukokuun, ja vapaa-ajalla olen mieluummin vain juossut ja löhöillyt, joten valmistelut ovat jääneet. En ole tosiaan tehnyt yhtään kokeilupatikkaa lainarinkan kanssa, ja muutenkaan en ole juuri valmistautunut. Ruokalista on sentään sovittu siskon kanssa kuntoon, eikös se ole tärkeä juttu kuitenkin? :D Suoraan sanottuna hiukan harmittaa, että töissä on nyt niin stressaavaa, että se heijastuu vapaa-aikaankin. Mutta eiköhän reissussa ihan kiva kuitenkin tule, ja onhan tässä vielä noin 1,5 viikkoa aikaa hankkia puuttuvat tarpeelliset tavarat...

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kuuvan lenkki Ruissalossa

Ruissalon poluista innostuneena tein viime viikon lopulla toisenkin juoksuretken saareen. Tällä kertaa juoksin Ruissalon päätieltä Kuuvanniemen itäpuolta niemennokkaan ja sielä takaisin saaren keskiosiin läntisempää reittiä pitkin.


Menomatka oli sorapohjaista kävelytietä ja kulki pitkiä pätkiä golfkentän laitaa. Matkalle osui myös merenrannan kaislikkoa sekä lintutorni, jonka ensimmäiselle tasanteelle kiipesin korkeanpaikankammoani uhmaten. Olin jo mielessäni lausumassa reittiä hiukan tylsemmäksi, kunnes pysähdyin ihailemaan isoa vanhaa tammea ja bongasin samalla valkohäntäpeuran. Elikko ei minusta juurikaan välittänyt, vaan käveli vain rauhallisesti poispäin valkoista pyllyään heilutellen.


Bongasin menomatkalla muitakin eläimiä, mm. tikan ihan lähietäisyydellä. Tienvierrus oli paikoin myös aivan sinisenään kukkivista sinivuokoista. Varsinaista polkujuoksua pääsin treenaamaan vasta Kuuvannokassa, mutta siellä olikin sitten jopa pientä esterataa, kun puita oli myrskyssä kaatunut polun varresta oikein urakalla.


Kun pääsin Kuuvannokan päähän, oli pakko pysähtyä, istua ja vain katsoa. Korkeilta kallioilta oli huikeat näkymät ja alhaalla meressä joutsenpariskunta kuherteli. Katselin merta ja ihailin maisemaa sekä lintuja. Oli aivan tyyntä. Tuossa hetkessä taas kirkastui se, miksi juoksu on niin hienoa ja miksi näitä juttuja tekee. Pääsee paikkoihin ja mielentiloihin, joihin voi matkata vain omin jaloin juosten.


Paluumatka saaren keskiosiin olikin sitten pääosin kivaa ja helppoa polkua. Välillä lehtimetsässä, välillä juurakkoisemmassa mäntymetsässä ja kallioilla. Pitkospuitakin oli, mutta keli oli tosi kuiva, joten alusta oli koko matkan pitävä ja helppo juosta. Olin arvioinut etukäteen reitin noin kuusikilometriseksi, mutta tuon matkan täyttyessä olinkin vielä keskellä metsää. Pian kuitenkin golfkenttä taas pilkisteli puiden lomasta ja saavuin takaisin Ruissalon Puistotielle. Totesin, että seuraavan bussin lähtöön olisi vielä reilusti aikaa ja päätin hölkätä saman tien bussin päätepysäkille Saaronniemeen. Samalla sain 8 kilometriä täyteen.


Reitillä ei tällä kertaa ollut varsinaista polkujuoksua kuin noin 2 kilometriä. Eläinhavainnot ja Kuuvannokan upeat maisemat tekivät reissusta kuitenkin tosi kivan. Pilvisen aamun jälkeen Kuuvannokassa istuskellessani aurinko alkoi pilkistellä pilvien raoista ja paluumatkalla sain paistatella lämmittävässä auringonpaisteessa.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Ruissalon poluilla

Kävin tällä viikolla kahdesti polkujuoksemassa Ruissalossa. Oli huippua kirmailla luonnon helmassa lämpimässä kevätsäässä ja testata polkujuoksua!


Aloitin ekan lenkin vähän turhankin innoissani. Onneksi helpot polut antoivat anteeksi säntäilyni, ja hiukan juurakkoisemmilla ja kalllioisemmalla alueilla olin jo tottunut menoon. Olen toisinaan uusissa liikuntakokeiluissa tai juoksumaastoissa kuin lenkki-innostuksessa hepuloiva pentukoira. Mitä tuolla on, mitä täällä, meniks tuosta joku eläin, oho, kompastuin omiin jalkoihini. Onneksi niin ei käynyt nyt, vaan pysyin pystyssä reissun ajan.


Ennen ekaa lenkkiä katsoin reitin kartasta valmiiksi. Arvioin, että matkaa kertyisi 6 kilsan verran ja aikaa menisi tunti. En tuosta kovin paljoa erehtynyt, matkaa kertyi 6,6 km ja aikaa meni 1h 12min. Lähdin liikkeelle Ruissalon sillan pielestä ja kiertelin saaren itäosan luontopolut päätyen lopulta Honkapirtille. Etukäteen tuntui tosi hassulta lähteä lenkille bussilla, mutta kun kerran kivoja polkuja ei lähde heti kotiovelta, niin ihan toimiva ratkaisuhan tuo oli. Katsoin sopivat bussivuorot, ja kun en ihan toivottomasti jäänyt kuhnaamaan poluille, ehdin vielä vaihtoajan sisällä Ruissalossa paluubussiinkin. Vauhti oli kyllä enimmäkseen todella hidas, ja pysähdyin usein kuvailemaan tai katsomaan ympärilleni.


Ruissalon polut olivat kyllä tosi aloittelijaystävällisiä. Hyvin merkittyjä ja helppoja juosta, korkeuserojakaan ei juuri ole. Jos jotenkin onnistuisi eksymään, niin saari on kuitenkin niin pieni, että päätielle löytää helposti. Koska aiemmin olen juossut poluilla vain pikku pätkiä, oli tosi kivaa päästä nyt kokeilemaan ihan kunnon polkulenkkiä. Viimeinen kilometri oli sorapohjaista kävelytietä, ja muutenkin lenkin aikana oli muutamia tiepätkiä, mutta polkujuoksua tuli kuitenkin yli 2/3 lenkistä.


Reitti tarjosi kivaa vaihtelua. Välillä kirmailin pehmeällä lehtimaapohjalla, välillä oli juurakkoisia ja kallioisia pätkiä. Myös parit portaat ja pitkospuut osuivat reitille. Vappua edeltänyt räntäsade ei onneksi ollut vettänyt polkua kovin märäksi, vain muutamassa paikassa oli hiukan mutaista. Kengät pitivät hyvin, tosin märällä kalliolla vaihdoin suosiolla kävelyksi.


Bongailin polun varrelta sinivuokkoja täydessä kukassa ja nupuillaan olevia valkovuokkoja. Veikeitä olivat myös sammaleen ja pahkojen peittämät puunrungot. Vanhat tammet kurkottelivat korkeuksiin vielä oksat paljaina, mutta sammaleet ja varvut hehkuivat vihreyttä auringonpaisteessa.

torstai 4. toukokuuta 2017

Siellähän on lämmin!

Piti tulla blogiinkin päivittelemään tätä hämmästyttävää sääilmiötä. Kun viikko sitten satoi vielä räntää, ei sitä ole oikein pysynyt muuttuneen kelin perässä, enkä tänään tajunnut, että lenkillä olisi riittänyt t-paita. Tuli sitten kuuma.


Tämä viikko on mennyt vaihtelevissa fiiliksissä. Maanantaina kävin Ruissalossa testaamassa polkujuoksua, ja mielettömän hyvällä fiiliksellä nautin aurinkoisesta vapaapäivästä. Tiistaina piti olla samalla lailla hyvänmielenpäivä, mutta onnistuin salilla kipeyttämään taas tuon pitkään vaivanneen polven. Fiilikset laskivat sitten "mitä nyt taas" -tasolle. Eilen kuitenkin hieroin reisilihaksia ja lihaskalvoja ja jo tänään tuntui paremmalta. Menin varovasti kokeilemaan juoksua, ja sehän sujui ilman kipua! Iso helpotus, että polvikipu ei tällä kertaa tainnutkaan olla mitään vakavaa.


Puiden silmut kasvavat nyt ihan silmissä ja alkaa vihdoin olla sellainen olo, että kyllä se kesäkin tulee taas tänä vuonna. Kolin reissuun on enää kolme viikkoa, kääk! Pitää alkaa hamstraamaan sapuskoja ja miettimään, miten saa repun/rinkan mahdollisimman kevyeksi. Kenkäpuoli on myös vielä vaiheessa, sillä olen kokeillut lukuisia vaelluskenkiä, mutta edelleenkään en ole löytänyt täydellisen sopivia ostettaviksi. Kohta alkaa olla kiire kenkien sisäänajossa, tai sitten pitää vaan mennä lenkkareilla. Jotenkin reissun suunnittelu on jäänyt muiden kiireiden alle. Miten tää kevät menikin näin äkkiä!

tiistai 2. toukokuuta 2017

Kinesioteippaus: omia teippailujani

Kirjoittelin kinesioteippauksesta jo aiemmin tässä postauksessa: Kinesioteippaus: kokeiluja ja kokemuksia. Nyt ajattelin kertoa enemmän omista teippailuistani ja siitä, mikä on auttanut mun vaivoihin.

Valitettavasti aihe on edelleen ajankohtainen, sillä tänään onnistuin taas satuttamaan kipeää polveani salilla. Olen nyt neljästi kokeillut salilla varovasti smithissä kyykkäämistä. En tiedä, mitä tänään kävi, mutta lämmittelysarjassa tunsin polvessa ikävän vihlaisun, joka tuntui sitten myös seuraavassa toistossa. Oli pakko jättää kyykkäilyt sillä kertaa, ja kipu tuntui myös salin jälkeen esim. portaissa. Perhanan polvi! Toivottavasti ei ole nyt mistään vakavammasta kyse, mutta varmuuden vuoksi teippasin polven heti kotosalla.

Lähes vuosi sitten, kun polvi kipeytyi ensi kertaa, kokeilin siihen useampaa erilaista teippausta. Aika nopsaan totesin, että kaikki polvilumpion päältä tai juuri alapuolelta menevät teipit tuntuvat ikävältä. Simppeli polvea tukeva teippaus sitä vastoin toi kaivattua vakautta ja samanlaisen myös kuntohoitaja teippasi mulle myöhemmin. Samalla teippauksella mennään nytkin (kuva alla). Polven ollessa hiukan koukussa teipataan polven molemmin puolin hiukan venytetyt teipit. Polven ala- ja sisäsivulle hiukan enemmän venytetty tukiteippi, jonka laitan päällimmäiseksi, jotta saan sen tarvittaessa aikaisemmin pois, mikäli se ärsyttää patellajännettä. Teipit voi laittaa lähemmäs polvilumpiota kuin mitä mulla nyt on.


Toinen mulla hyvin toiminut polven tukiteippi on polven ylimääräistä sisäkiertoa estävä teippaus polven sisäsivulla (kuva alla). Tuossa molempia teippejä venytetään melko paljon, ja teippaus tehdään polvi koukussa. Molemmat teipit laitetaan alhaalta ylöspäin, ensimmäinen teippi polvikulman mukaisesti ja toinen suoraan. Tätä kinesioteippausta ei ole tarkoitus pitää päiväkausia, vaan teippi tukee suorituksen, esim. juoksulenkin ajan.


SI-nivelen tukemiseksi olen myös tehnyt kinesioteippauksia, ja varsinkin talvella ekoja lenkkejä tehdessä ne tuntuivat tukevan mukavasti alaselkää liikunnan aikana. En laita tähän nyt kuvaa teipatusta persiistäni, sillä tässä Youtube-videossa on ohjeistettu hyvin SI-nivelen teippaus. Teippauksen pystyy tekemään itsekin peilin ja harjoittelun avulla, kunhan tietää, mihin kohtaan teipit tulevat.

Tuossa ekassa postauksessa mainituista kirjoista olen kokeillut myös nilkkaa tukevaa teippausta ja kipukukkas-kinesioteippausta. Mulla nimenomaan tuossa oikeassa jalassa on sitä ongelmaa, että sekä nilkka että polvi kiertyvät liikkeessä liikaa sisään. Tuollaista liiallista sisäkiertoa estävät teippaukset ovatkin toimineet mulla hyvin. Haittaa ei teippailuista ole mielestäni ollut, mitä nyt viime kesänä tuli muutamat hyvin omituiset rusketusraidat. :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...