sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Huhtikuun hikoilut

Kymppi! Juoksin eilen vihdoin kympin, ekaa kertaa yli 7 kuukauteen ja ekaa kertaa selkävaivan ilmaantumisen jälkeen. Selkä selvästi väsyi viimeisellä kahdella kilometrillä, ja kun päivän ohjelmassa oli lenkin jälkeen munkkien leipomista ja paistoa, tuntui selkä siinä aika rasittuneelta. Itse lenkki meni hyvin. Olin asettanut itselleni rennon (hitaan) tavoitevauhdin, mutta lipsuin siitä vähän koko ajan nopeampaan tahtiin, lopulta kymppi taittui ajassa 1h 10min. Huhtikuussa sain vihdoin ihan ok kilometrit kasaan, kokonaisuudessaan kilometrejä kertyi 76. Olisi ollut kiva päästä tasalukuun 80 kilometriä, mutta olen kuitenkin tyytyväinen, kun maaliskuusta kilometrit tuplaantuivat.


Huhtikuussa aloitin myös varovaiset nopeustreenit. Olen kirmannut kerran viikossa 4 km lenkin, johon on kuulunut 4 kertaa 400 metrin vedot. Vetojen vauhdin olen pyrikinyt pitämään hyvin maltillisena, noin 5:45-5:55/km. En näe nyt oikein syytä edes nostaa vauhtia vai tehdä juuri tämän enempää nopeustreeniä, sillä mitään aikatavoitetta kesän puolikkaalle en aio asettaa. Mutta vetotreenit tuovat kaivattua vaihtelua juoksuohjelmaan, ja niistä huomaan kunnon kehittymisen ehkä paremmin kuin hitaammista lenkeistä. Tuntuu, että olen kaikki kevään lenkit juossut ikään kuin vanhoilla pohjilla, sillä määrät ovat toistaiseksi jääneet niin alhaisiksi, ettei niillä juuri kuntoa kohoteta. Eilinen kymppi antoi uskoa siihen, että enköhän ole parin kuukauden päästä jo puolimaratonkunnossa.

Olen siis vihdoin päässyt taas jonkinlaiseen juoksukuntoon vaivojen jälkeen. Polvessa on ollut ajoittain kipua, mutta myös paljon päiviä, jolloin olen voinut unohtaa koko polven. Selkä on maaliskuun alun kiropraktikkokäynnin jälkeen oireillut vain vähän, joten sen suhteen olen nyt aika luottavainen. Kiropraktikko arveli, että seuraava hoito olisi ajankohtainen vasta kesäkuun alussa. En tiedä, kestääkö selkä ihan sinne asti, mutta nyt on menossa pisin hoitoväli toistaiseksi, ja hyvältä näyttää, joten kaipa se tietää, mitä tekee.


Salilla kävin huhtikuussa viidesti. Suunnitelmissa oli käydä suunnilleen kerta viikkoon, ja se toteutuikin. Olisin kyllä käynyt useamminkin, mutta pääsiäisen ja pienen sairastumisen myötä tahti oli tämä. Alkuvuonna hyvin alkanut salikausi on siis hiukan hiipumassa, mutta yritän jatkaa käyntejä edelleen noin kerran viikossa. Mulle sopiva määrä liikuntakertoja on noin 3-4 viikossa, ja jos teen kolme lenkkiä viikon aikana, en oikein löydä aikaa ja/tai jaksamista treenata salilla sen lisäksi kuin kerran viikossa. Alkuvuonna lenkkejä oli vähemmän, mutta nyt kun vihdoin tuntuu, että kroppa kestää säännöllistä iskutusta, haluan mieluummin juosta kuin treenata salilla. Aikaisempina vuosina kuntosali on aina jäänyt ns. juoksukaudella kokonaan, eli suunnilleen huhtikuusta lokakuuhun. Nyt yritän kuitenkin pitää parempaa huolta lihaskunnosta ja jatkaa kuntosaleilua ainakin vielä toukokuun ajan.

Toukokuulle toivon taas maltillista lisäystä juoksumäärään. Pitkää lenkkiä on tarkoitus pidentää hissukseen. Jos pystyisin kesäkuun alussa juoksemaan 16 kilometrin pitkiksen, niin puolimaraton heinäkuun ekana menee varmasti. Enemmän mietityttää toukokuun lopussa oleva Kolin vaellusreissu, ihan siltä kantilta, että mitäköhän selkä sanoo ensin tuntikausien autossa istumisesta ja sen jälkeen tuntikausien vaeltamisesta rinkan kanssa... Teen jonkun testiretken ainakin rinkan kanssa vielä ennen Kolin reissua. Toivottavasti toukokuu toisi tullessa kunnolla lämpimät säät, niitä on jo odotettu ja pitkään. Vappu menee rauhallisesti hyvän ruoan ja munkkikahvien myötä, jotta pääsen heti huomenna taas lenkille! Iloista vappua!

torstai 27. huhtikuuta 2017

Mieli halajaa poluille

Viime päivinä olen pyörinyt paljon blogeissa, joissa juostaan poluilla. Tuli sellainen olo, että polkujuoksemaan on päästävä. Olin jopa laittamassa ilmoittautumista yhteen polkujuoksukisaan, mutta sitten totesin, että ehkä voisin hiukkasen treenatakin ensin. :) Loppukevät on mielestäni aina ihanaa aikaa, kun luonto suorastaan räjähtää vihreyteen ankean talven jälkeen. Parhaiten kevään etenemistä näkee lenkeillä, ja näin huhti-toukokuussa olenkin usein juossut pitkiksiä luontokohteisiin kurkkaamaan kukkivia vuokkoja. Tänä vuonna vain lenkit ovat edelleen niin lyhyitä, että pyörin lähinnä samoissa maisemissa lähellä kotia. Ehkä siksi ajatus luonnossa juoksemisesta onkin nyt niin innostava, kun kaipaan uusia maisemia ja vaihtelua.

Polkujuoksu on mulle aika vierasta, sillä olen poikennut poluille vain satunnaisesti. Nyt päätin, että siihen tulee muutos! Jos sää vain sallii, niin voisin jo ensi viikolla pakata juoksurepun ja hypätä Ruissalon bussiin. Koska en ole vielä siinä kunnossa, että jaksaisin juosta ensin saarelle ja siellä poluilla, pitää siirtymiseen käyttää bussia. Saarelta löytyy ilmeisen paljon hienoja polkuja, mutta en ole vielä koskaan käynyt tammilehdoissa kirmaamassa. Olen juossut Ruissalossa vain juoksutapahtumissa ja silloin pyöräteitä pitkin. Nyt haluan kokeilla polkuja! Polkujuoksukengätkin multa jo löytyy, joten tulisi niillekin nyt tarkoituksenmukaista käyttöä.


Vuoden 2015 lopulla sain ensimmäistä kertaa päähäni, että olisi kiva kokeilla polkujuoksua. En varsinaisesti ajatellut tarvitsevani polkujuoksukenkiä, mutta koska mulla ei ole vaelluskenkiäkään, ajattelin, että polkukengät toimisivat varmaan patikoinnissakin. Mun jalka on päkiästä aika leveä, joten sopivia kenkiä on toisinaan vaikea löytää. Joku luonnehti Salomonin Sense Mantra 3 –mallin varvastilaa räpylöille sopivaksi, joten ajattelin, että näitä täytyy kokeilla. Kenkä istuikin mukavasti jalkaan ja ostin ne omakseni tammikuussa 2016, ajatuksena ajaa kengät hyvin sisään ennen maaliskuista Madeiran matkaa. Salomon luonnehtii Sense Mantra 3:sta ns. Citytrail-kengäksi, eli polkujuoksukengäksi, joka sopii niin kaupunkiin kuin kevyille poluillekin. Itse olen juossut Mantroilla paljon lumella, ja hangella kenkä onkin erinomaisen pitävä. Myös semi-liukkailla yllätyin iloisesti kengän pitävyydestä ja olen käyttänyt niitä myös työmatkoilla niillä keleillä, kun nasturit olisivat olleet liioittelua, mutta liukkaita paikkoja kuitenkin oli. Satunnaisilla polkukirmailuilla kenkä on myös pitänyt hyvin.


Kengissä on tosiaan kunnolla leveyttä päkiässä ja varpailla on hyvin tilaa. Kantapäästä kenkä kuitenkin istuu hyvin ja päällisen saa nauhoituksella melko hyvin kiristettyä. Salomonin kiristettävä oma nauhoitus on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta se on miellyttävä ja nopea, mutta toisaalta päällistä ei pysty kiristämään eri osista eri tavoin kuten tavallisilla nauhoilla. Nauhoitus myös löystyy juostessa, mutta niin tekevät usein tavallisetkin nauhat, ja Salomonin kengät saa uudelleenkiristettyä todella vaivattomasti ja nopeasti, myös hanskat kädessä. Päällinen on miellyttävä ja pitää jonkin verran kosteutta, sade ei heti tule kengästä läpi. Mihinkään rymyjuoksuihin kenkä ei sovellu, sillä kunnon varvassuojaa tai vedeltä suojaavaa kalvoa ei näissä ole. Pohja ei näytä erityisen kuvioidulta, mutta kuten todettua, on mielestäni ollut hyvin pitävä. Kostealla kalliolla en ole ihan uskaltanut pohjan pitoon luottaa, mutta en ole liukastunutkaan. Madeiran poluilla, myös niillä hiukan mutaisilla ja lehtien peittämillä, kenkä piti todella hyvin. Postauksen kuvat ovat tuolta reissulta.

Vaikka en nyt mihinkään kisaan ilmoittautunutkaan, ajattelin kuitenkin mainostaa sivua http://www.trailrunning.fi/
Parilla klikkauksella löytyy listaus vuoden polkujuoksutapahtumista, ja muutama klikkaus lisää, niin hups, ilmoittautuminen on sisässä. Kesämmällä Turun seudulta löytyi monta kivalta vaikuttavaa tapahtumaa, joissa olisi aloittelijallekin sopivia matkoja. Taidampa nostaa tavoitteeksi osallistua johonkin niistä!

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Esteitä on, joskus tiellä juoksentelun

Joo joo, tiedän kyllä, ettei otsikko rimmaa. Mutta mulla on joku outo pöpö, joten ei nyt oikein runosuoni pulppua. Tiistaina olo oli tosi nuutunut ja iltapäivällä nousi kuume. Ruokakaan ei oikein maistunut (erittäin harvinaista mulla!) ja olo oli etova. En tiedä, minkä pöpön olin saanut, mutta vasta tänään olo on tuntunut paremmalta.

Jouduin tiistaina jättämään salitreenin väliin, samoin eiliselle suunniteltu juoksulenkki jäi tekemättä. Väliin jääneet liikunnat eivät ole ihmeemmin harmittaneet, vaan huomasin ajattelevani, että hyvä kun pöpö tuli nyt, kun olen muutenkin vähän puolikuntoinen. Outo ajatuskulku. Ikään kuin nyt sairastumalla voisin välttää jonkun tulevaan tiukkaan harjoitusjaksoon osuvan taudin?!

Mulla on vähän taipumusta turhaan angstailuun. Aina, kun olen noudattanut jotain hiukan tiukempaa juoksuohjelmaa, eli treenannut johonkin tapahtumaan, niin sairastuminen on tuntunut isolta ja ikävältä jutulta. Vaikka kyseessä olisi ollut vain viikon kestävä pikkuflunssa, mulla on ollut fiilis, että kehitys ottaa tauon aikana hurjasti takapakkia ja koko tavoite kariutuu. Pakko myöntää, että polvi- ja selkävaivojen myötä olen saanut vähän perspektiiviä. Pidemmällä tähtäimellä yhden viikon väliin jääneet treenit tai yksittäisen kisan jääminen kesken eivät lopulta merkkaa mitään. Tavoitteena on kuitenkin olla kunnossa kaiken ikää. Allekirjoittaneen on se vaan välillä vaikea muistaa.


Loppusyksystä 2015, maratonin jälkeen, mun peruskunto oli varmaan paras koskaan. 20 kilsan pitkikset meni ihan rutiinilla. Viime keväänä nopeustreenitkin maistuivat tavallista paremmilta, mutta sitten tuli polvivaiva ja sen jälkeen syksyllä selkävaiva. Siitä on reippaasti yli puoli vuotta, kun viimeksi juoksin kympin. Ja kymppiä pidemmän matkan juoksin edellisen kerran viime kesän puolimaratonilla. Nyt elättelen varovaisia toiveita, että pystyisin vielä huhtikuun aikana hölkkäämään kympin, eikä selkä/polvi ottaisi siitä nokkiinsa. Tiedän jo nyt, että on turha haaveilla ennätysajoista kesän puolikkaalla, tai siitä, että olisin tänä vuonna maratonkunnossa. En uskalla laittaa vuodelle oikein muita tavoitteita kuin saada itseni vammattomaan kuntoon.

Mun juoksuhistoriassa ei ole yhtään virallista DNS tai DNF -merkintää. Joskus olen niitäkin funtsinut, että tulevat varmaan jossain vaiheessa vastaan. Tämä kulunut (lähes) vuosi on kuitenkin ollut tavallaan yhtä deeännää toisensa perään, kun olen ensin joutunut luopumaan jo asetettujen tavoitteiden tavoittelusta, ja sitten luopumaan tulevien tavoitteiden asettamisesta.

Siksi olenkin alkanut miettiä tavoitteita jo pidemmällä tähtäimellä. Kuulostaa jo ihan mahdolliselta, että 2 tuntia menisi puolimaratonilla rikki taas sitten, kun olen siirtynyt nelikymppisten sarjaan. Samassa sarjassa voisin juosta seuraavan maratoninkin. Siinä olisi vielä kokonaiset viisi vuotta aikaa saavuttaa tavoitteet, joten tuskin haaveet kaatuvat yhteen flunssaan tai rasitusvammaan. Jos lähitulevaisuus on vielä epävarma tai vaikuttaa hankalalta, niin pitää katsoa pidemmälle. Kuitenkin aina eteenpäin.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Patikkaretki Aurajoen varrella - Retkihaaste 2017

Bongasin retkeilyhaasteen jo alkuvuodesta Jonnan blogista, mutta päätin tarttua haasteeseen vasta tämän Marikan postauksen myötä. Tajusin, että saan Kolin reissulla monta kohtaa haasteesta ruksittua, joten miksipä en lähtisi mukaan.

Elina Kynsijärven ja Henni Mustakorven ideoima Retkihaaste 2017 innoittaa lähtemään retkelle. Haasteen Facebook-sivu löytyy täältä. "Tervetuloa tutustumaan retkihaasteeseen 2017. Olemme kirjanneet vuodelle 52 retkihaastetta, joita on helppo soveltaa olit sitten retkeilyssä kokenut konkari tai luontoharrastuksesta hiljattain innostunut vasta-alkaja."

Tavoitteenani on saada vuoden aikana listalta parikymmentä kohtaa retkeiltyä, ehkä jopa puolet, jos oikein innostun. Postauksen lopusta löytyy tuo listaus 52 retkihaasteesta. Niistä tuli pääsiäisenä rastittua muutama, kun patikoimme miehen kanssa Aurajoen vartta yläjuoksulle. Ohitimme kuohuvan ja paikoin vielä jäähileisen Halistenkosken ja jatkoimme Virnamäen muinaismuistoalueelle ja poluille. Etsimme tuulensuojaisen paikan jokinäkymillä ja istuskelimme siinä tovin nauttien kahvia. Välillä aurinko pilkisteli pilvien lomasta, ja seuraavassa hetkessä taivaalta tipahtelikin pari lumihiutaletta. Oli mukava pikku retki!


52 retkihaastetta vuodelle 2017:
1. Retki lähimetsään.
2. Retki kansallispuistoon.
3. Retki luontokohteeseen, jossa et ole aikaisemmin käynyt.
4. Retki luontokohteeseen, jossa on luola.
5. Retki luontokohteeseen, jossa on pitkospuut.
6. Retki luontokohteeseen, jossa on suo.
7. Retki luonnonsuojelualueelle.
8. Retki luontokohteeseen, jossa on jääseinämä tai jäämuodostelmia.
9. Retki kohteeseen, jossa on kalliomaalaus.
10. Retki saareen.
11. Sieni-/marjaretki.
12. Retki lintutornille.
13. Vietä yö ulkona -retki.
14. Lintubongausretki.
15. Retki luontokohteeseen, jota ystävä suositteli.
16. Retki luontokohteeseen, jota suositeltiin sosiaalisessa mediassa.
17. Retki luontokohteeseen, josta luit lehdestä tai kirjasta.
18. Retki metsään, jossa olet käynyt lapsena.
19. Retki luontopolulle, jonka nimi on kaunis.
20. Retki kodalle tai nuotiopaikalla, jossa syöt lämpimän ruoan.
21. Retki luontokohteeseen, jossa on koski.
22. Kuppi kuumaa kuksasta -retki.
23. Retki luontokohteeseen, jossa olet jo pitkään halunnut käydä.
24. Retki niitylle bongaamaan perhosia.
25. Jälkiä lumessa -retki.
26. Retki vesillä.
27. Retki luontokohteeseen, jossa on vanha puu.
28. Kotipaikkakuntaasi liittyvä luontokohde.
29. Päiväretki luontoon.
30. Luontoretki, jossa patikoit yli 10 km.
31. Luontoretki samaan kohteeseensa neljänä eri vuodenaikana.
32. Retki omaan suosikkiluontokohteeseen
33. Retki luontokohteeseen, jonka teet yksin.
34. Retki luontokohteeseen, kun arki tuntuu raskaalta.
35. Retki luontokohteeseen, jossa on metsälampi.
36. Retki geokätkölle.
37. Retki auringonnousun aikaan.
38. Retki perinnemaisemissa.
39. Retki, jonka aikana opettelet tunnistamaan kasveja.
40. Retki luontokohteeseen, joka on vähintään 120 metriä merenpinnan yläpuolella.
41. Retki luontokohteeseen, jossa ylität sillan.
42. Retki luontokohteeseen, jonka nimessä on eläin.
43. Ruskaretki
44. Retki jäälle.
45. Kerää luonnossa olevat roskat -retki
46. Retki luontokohteeseen, jossa pysähdyt aistimaan luontoa.
47. Retki, jolla havainnoit keväänmerkkejä.
48. Retki sateella.
49. Retki luontokohteeseen, jossa haastat itsesi.
50. Retki luontokohteeseen, johon yhdistät lempiharrastuksesi.
51. Luontoretki keskellä kaupunkia.
52. Luontoretki teemapäivänä.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Downshiftausta tai jotain

Viime vuonna kesälomalla sain ajatuksen puolivuotisesta nelipäiväisestä työviikosta, ja laitoinkin tuulemaan heti syksyn aluksi. Hiukan jänskätti, kun tuossa vaiheessa olin ollut nykyisessä työssä alle vuoden, että miten suunnitelmiin suhtauduttaisiin. Pomo oli kuitenkin tosi ihana ja sitä mieltä, että osa-aikaisuus kyllä järjestyy. Niinpä olenkin ollut nyt vuoden alusta töissä vain maanantaista torstaihin, ja nelipäiväinen työviikko jatkuu aina juhannukseen asti.


Mulla oli kaksi syytä ryhtyä tähän. Ensimmäinen oli se, että yksin asuvalla leski-isälläni todettiin pari vuotta sitten muistihäiriö, ja halusin käydä isän luona useammin ja olla siellä paremmin hyödyksi. Mun molemmat siskot asuvat lähempänä, ja varsinkin toinen siskoistani käy isän luona todella usein. Itsekin kävin siellä jo ennen tätä osa-aikaisuutta kyllä lähes joka toinen viikonloppu, mutta tunsin usein olevani työviikon jäljiltä niin puhki, etten oikein jaksanut puuhailla siellä mitään. Nyt olen viettänyt joka toisen viikonlopun isän luona ja vähintään siivonnut tai laittanut ruokaa siellä, ja silti olen päässyt myös hiukan relaamaan lapsuudenkodissani.

Toinen syy osa-aikaisuuteen oli epämääräisempi. Mulla on jo pidempään ollut sellainen fiilis, että haluan karsia elämästäni pois turhia asioita ja keskittyä olennaiseen ja kivaan tekemiseen. En ole koskaan ollut mikään kerskakuluttaja, mutta viime vuosina olen enenevässä määrin kiinnittänyt huomiota siihen, etten kantaisi kotiin mitään tarpeetonta. Noin viisi vuotta sitten myös raivasin entisestä asunnostani vuosikausia nurkissa hautomiani turhia tavaroita, mm. pinoittain vanhoja aikakauslehtiä ja sekalaista krääsää, jota olin saanut lahjaksi tms. Haluaisin elämäni ja elinympäristöni olevan selkeä ja siisti, ja että kaikki tavarani olisivat oikeasti tarpeellisia ja minua miellyttäviä. Haluaisin, että jaksaisin harrastaa sitä, mistä oikeasti tykkään, ja turhat velvollisuudet ja epämääräinen mitään-tekemättömyys jäisivät elämästä pois. Jotenkin tämä pyrkimys on kuitenkin jäänyt kaiken elämän hektisyyden alle. Vaikka nykyinen vakiduuni onkin todella antoisa ja paras työ, missä olen ollut, olen joutunut huomaamaan, että ensimmäinen vuosi uudessa työssä oli myös hyvin kuormittava. Olen ehkä turhankin tunnollinen enkä osaa sulkea työasioita pois mielestäni vapaallakaan. Usein (aivan liian usein) joudun esimerkiksi illalla sängyssä maatessani lähettämään itselleni sähköpostia, jotta saan mielessä pyörivän työasia-todo-listan vaikenemaan. Halusin siis myös olla vähemmän töissä, jotta pystyisin paremmin keskittymään olennaiseen.


Kevät on mennyt todella nopeasti, ja minua surettaa jo nyt, että osa-aikaisuuden loppu on lähempänä kuin sen alku. Minulla oli alun perin paljon suunnitelmia vapaille perjantaipäiville, mutta olen toteuttanut niitä vähän vaihtelevasti. Erityisesti Turussa viettämiini vapaapäiviin olin ehkä ladannut vähän liikaakin odotuksia. Suunnittelin siivoavani kaappeja, vieväni tavaroita kirppikselle ja juoksevani kuin pieni orava. No, vaivojen vuoksi treenisuunnitelmat eivät ole samalla lailla toteutuneet, mutta tuossa maaliskuussa heräsin myös miettimään, että olivatko suunnitelmani turhan kunnianhimoisia muutenkin. Aloinko suorittaa tätä lisääntynyttä vapaa-aikaa, ja tuliko siitä sitten stressiä? Olen kyllä siivonnut ja pidin kirppispöytääkin kahden viikon ajan. Miksi minulla sitten on vähän sellainen olo, etten ole saanut tarpeeksi aikaiseksi?


Perjantai-vapaat ovat olleet ihania, ja parhaimmilla olen todella pystynyt pysähtymään hetkeen ja tekemään niitä asioita, joihin muuten ei tunnu jäävän aikaa tai energiaa. Huhtikuu oli mulla viime vuonna aika kiireinen, ja sama juttu näyttäisi olevan tänäkin vuonna. 80 prosentin työaika ei tällä hetkellä oikein riitä. Pääsiäinen tulikin nyt todella hyvään saumaan, kun tuntuu, että pystyin vapaalla taas keskittymään siihen, mikä on oikeasti tärkeää ja mukavaa. Olen ollut torstai-illasta asti isän luona, ja huomenna aamulla palaan Turkuun viettämään loppuja pääsiäispäiviä miehen kanssa. Olen käynyt lenkillä kirkkaassa kevätauringossa ja sankassa lumisateessa, taisivatpa molemmat sääilmiöt olla jopa samalla lenkilläkin... Olen vetänyt suklaamunaöverit ja katsonut Areenasta Skam-maratonia. Olen yrittänyt saada unta, kun hoitokissa on halunnut käyttää minua patjana, ja olen rapsutellut kissaa kyllästymiseen asti (kissan, minä kyllä jaksaisin). Olen jättänyt kaikki velvollisuudet ja vain ollut, ihan kunnolla leppoistellut. Se on ollut todella rentouttavaa.

Mitenkäs sinun pääsiäisesi on mennyt? Nautitko leppoisasti vapaista tekemättä mitään vai onko toiminnantäyteinen loma enemmän omaan mieleen? Ajatuksia downshiftaamisesta?

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Kinesioteippaus: kokeiluja ja kokemuksia

Polvi- ja selkäongelmien myötä olen kokeillut vähän kaikkea keksittävissä olevia helppoja keinoja lievittää vaivoja. Heti polvivaivan ilmaannuttua viime kesänä eräs ystäväni vinkkasi, että kinesioteippauksesta voisi olla apua, ja kertoi itse teippailleensa kirjastosta lainattujen kirjojen ohjeilla. Lainasinkin samantien kaikki Turusta saatavana olevat kirjat ja tutustuin teippaukseen myös Youtube-videoiden avulla. Myöhemmin syksyllä pääsin vielä työterveydessä kuntohoitajalle, joka teki pariin otteeseen teippauksia ja opetti myös tekemään niitä itse.

Tarkoituksenani ei ole kertoa teippauksen periaatteista ja tekniikoista, koska en ole mikään asiantuntija. Sen sijaan haluan vinkata, että jos kinesioteippaus kiinnostaa, niin lisätietoa löytyy ja itse voi kokeilla. Postauksesta näytti tulevan ihan megalomaaninen, joten jaoin sen kahteen osaan. Tässä ekassa osassa kerron, mistä etsin vinkkejä teippaukseen ja löysin teippejä. Kakkososassa on sitten kokemuksiani itse teippaamisesta ja sen vaikutuksista.

Kinesioteippausta käytetään yleisimmin lievittämään kipua, ohjaamaan liikettä tai kohentamaan asentovirheitä. Kinesioteippaus on tuntunut helpolta ja turvalliselta keinolta hakea lisää tukea kipeytyneille nivelille ja helpottaa kipuja. Mielestäni siitä on ollut myös apua, mutta kyse saattaa osin olla myös lumevaikutuksesta. Kun n on yksi, on vaikea sanoa, missä määrin teippaus vaikuttaa oikeasti.


Lukemistani kirjoista hyödyllisimmäksi osoittautui englanninkielinen teos Kinesiology taping : The essential step-by-step guide : Taping for sports, fitness & daily life 160 conditions & ailments (Langendoen, John 2014). Kirjan alussa kerrottiin yleisesti teippauksesta, sen hyödyistä, käyttötarkoituksesta ja tekniikasta. Kirjassa oli yksinkertaisesti ja seikkaperäisesti selitetty paljon teippauksia päästä varpaisiin, ja olen teipannut sen ohjeilla niin nilkkaa kuin pakaraakin. Muista tutustumistani teoksista ainakin Tom Kålan Kinesioteippaus oli aivan liian vaikea, tai itsellä tuotti ainakin vaikeuksia ymmärtää ohjetta "Aloita teippaus tuberositas tibiaen päältä Y teipillä ja vie teipin haarakkeet patellan mediaali ja lateraalireunaa pitkin patellan yläpuolelle..." Vaati melkoista tankkausta ensinnäkin tajuta, mihin vaivaan mikäkin teippaus oli tarkoitettu, saati sitten, että olisi osannut teipata oikein sanallisten ohjeiden perusteella.

Kirjat ovat hyviä teippausten perusteiden opiskeluun, mutta läheskään kaikkia mahdollisia teippauksia ei noista opuksista löydy. Itse olen löytänyt toimivia ohjevideoita youtubesta, mutta välillä on vaikea keksiä oikeita englanninkielisiä hakutermejä. Kunhan hallitsee perusteet, kuvallisten ohjeiden perusteella on mielestäni helppoa teipata. Kun kuntohoitaja näytti minulle teippauksia, ne olivat sellaisia, mitä olin jo itsekin kokeillut.


Ostin ensimmäisen teippirullani kalliilla hinnalla Intersportista, ja kyllähän tuo teippi (Mueller) oli varmaan pysyvyydeltään paras. Olen kuitenkin testannut myös Cittarissa vastaan tulleita tarjousteippejä sekä Lidlin Sensiplast-teippiä. Lidlin teippi oli hinta-laatusuhteeltaan ylivoimaisesti paras. Vaikka se ei ole yhtä kestävää tai pysyvää kuin kalliimmat teipit, se ajaa kuitenkin mainiosti asiansa todella huokeaan hintaan. Lisäksi tuon kalleimman, Mueller-teipin liima oli sen verran tujua, että herkemmillä ihoalueilla se ärsytti. Jos teippejä ei pidä pitkään, ei liiman pitävyys ole niin olennaista.

Inspiroiduin kynäilemään tätä postausta juuri nyt, kun huomasin, että Lidliin on taas tulossa myyntiin noita kinesioteippejä. Itse ajattelin huomenna käydä Lidlissä taas teippiostoksilla. Postauksen toisessa osassa kerron sitten enemmän omista kokeiluistani ja hyviksi havaituista teippauksista, stay tuned! :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...