lauantai 23. syyskuuta 2017

Kehonhuolto - niin helppo unohtaa

Kiitos edelliseen postaukseen kommentoineille! Tsemppiviestit todella lämmittivät mieltä!

Nyt, kun olen ollut nuutunut ja tehnyt pitkää päivää töissä, ovat juoksut ja bloggailut jääneet aika pitkälti viikonlopuille. Työpäivän jälkeen olen jaksanut lähteä juoksemaan vain satunnaisesti, mutta viikonloppuisin olen juossut yleensä yhden pidemmän ja toisen lyhyen, palauttavamman lenkin.

Tunnustan, olen toivoton mitä tulee kehonhuoltoon. Silloin kun kremppoja ja jumituksia on, niin jaksan venytellä ja huoltaa itseäni, mutta heti kun oireet lievittyvät, kehonhuolto jää. Liikunnan jälkeen lähes aina venyttelen, mutta usein sekin on vähän puolitehoista. Jos liikuntaan tulee jostain syystä tauko, niin silloin myös kehonhuolto usein jää. Näin on käynyt nytkin, ja olenkin aika jumissa.

Arki-iltoina sohvalla lojuminen ei ole kropan kannalta erityisen hyvä tapa viettää aikaa. Työpäivän jäljiltä hartiat ovat usein ihan juntturassa, sillä kiire ja stressi tekevät työasennosta helposti etukumaran ja istumisen tauotuskin on unohtunut. Kun lenkitkin jäävät pitkälti viikonloppuun, jää myös lenkin jälkeinen venyttely väliin. Mikä avuksi? Miten oikein saisin kehonhuollon osaksi arkea, kun iltaisin vain väsyttää ja laiskottaa?


Multa löytyy kotoa kyllä joogamatto, putkirulla ja hierontapallo, joten edellytykset monipuoliseen kehonhuoltoon löytyvät. Keväällä kokeilin muutaman kerran joogata netistä löytyvien tuntien parissa. Kymmenminuuttisia aloittelijoille sopivia joogatuokioita löytyy ihan youtubestakin, ja tuollainen pieni tuokio on pehmeä ja lyhyeenkin vapaahetkeen sopiva kokeilu.

Mulla on valitettavasti vähän sellainen joko-tai mentaliteetti. Joko menen lenkille ja sen jälkeen venyttelen ja rullailen. Tai sitten en mene, lojun vaan sohvalla ja syönkin mitä sattuu. Miten tuosta pääsisi sellaiseen mielentilaan, että vaikka ei jaksaisikaan muuta, niin vaikka joogaisi kymmenminuuttisen tai edes hiukan jumppaisi kivistäviä hartioita ja venyttelisi... Miten itsestään huolta pitäminen voikin joskus olla näin vaikeaa?!

Postauksen kuva on muuten parin vuoden takaa. Todistettavasti olen venytellyt edes joskus. :D

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Kun kaikki ei ole kunnossa

Väsyttää. Unettomuusputki on taas päällä ja tälläkin viikolla monta päivää on mennyt ihan sumussa. Työkaverin huolestuneeseen kysymykseen vastasin vitsillä, että olen nukkunut viimeksi elokuussa. Paha vain, että jutussa on puolet totta. Viimeksi olen yön jälkeen tuntenut itseni kunnolla levänneeksi joskus kesällä.

Keväällä kirjoittelin pintaraapaisuna oman elämän leppoistamisesta. Neljän päivän työviikko teki todella hyvää, sillä loppuvuonna 2016 selkävaiva koitteli jaksamista ihan tosissaan. Osa-aikaisuuden viimeisinä kuukausina huhti-touko-kesäkuussa jo huomasin, ettei työaika millään riittänyt hommien tekemiseen, mutta työaikasaldossa oli varaa plussatunneille ja kesäloma vielä edessä. Loman jälkeen olenkin huomannut, etten oikein jaksa. Ennen lomaa jäi monta juttua töissä vähän puolitiehen, ja työn kausiluontoisuudesta johtuen alkusyksy on muutenkin kiireistä aikaa. Tähän syksyyn tuli vielä ylimääräistä kiirettä työrintamalle, ja alkusyksyllä onkin tuntunut, että elämä on aika pitkälti vain puurtamista.


Juoksu on mulle todella tärkeää myös henkisen hyvinvoinnin kannalta. Aivot tuulettuvat lenkkipolulla ja endorfiinit saavat mielialan nousuun. Vaikka kuinka olisi työstressiä tai muita huolia, juoksulenkin jälkeen on aina parempi olo. Kunhan vaan jaksaa mennä sinne lenkille. Ennen juoksuharrastusta olin ihan toivoton sohvaperuna, eikä tuo käyttäytymismalli ole unohtunut vieläkään. Arki-iltaisin sohvan kutsu on vahva, ja raskaan työpäivän jälkeen tuntuu usein helpommalta vain jäädä muhimaan olkkariin jätskikipon kanssa kuin suunnata syyssäähän lenkille.

Toistaiseksi olen taistellut itseni juoksemaan vähintään 3 kertaa viikossa, mutta eihän rakkaan harrastuksen pitäisi olla juttu, johon pitää maanitella itseään. Nuutuneena ei vaan osaa välttämättä ajatella nenäänsä pidemmälle, ja silloin valitsisi mieluiten sen kaikkein vaivattomimman vaihtoehdon, eli sohvaperunoinnin.


Olen yrittänyt piristää itseäni myös vitamiineilla. Viimeisestä rautakuurista on jo aikaa, joten aloin nappailla rautaa ja sen kaverina c-vitamiinia purkista. Kesäauringosta saadut d-vitamiinivarastot alkavat nekin ehtyä, joten myös deetä tulee otettua. Ja b-vitamiinin pitäisi piristää, joten sitäkin syön. Vieläköhän olisi jotain, mitä voisi kokeilla?

Postauksen kuvat on otettu syyskuun ekalta pitkikseltä. Koko lenkin satoi, olin nukkunut huonosti ja ja syönyt epäterveellisesti, ja olo oli kuin plussapallolla suurimman osan matkaa. Onneksi meno ei aina ole noin tukkoista. Ja tuo selfie on omistettu kaikille meille, jotka eivät sosiaalisessa mediassa juuri juoksuselfieitä jaa, koska ne ovat, no, tuollaisia. Onneksi huurustuneet lasit peittävät silmäpussit suurimmalta osin. Ja joo, pesin kyllä tukkani lenkin jälkeen. Tärkeintä kuitenkin, että lenkille tuli lähdettyä. :)

perjantai 8. syyskuuta 2017

Mitä kuuluu retkihaasteelle?

Kerroin blogissa huhtikuussa, että osallistun Retkihaaste 2017 -haasteeseen, ja yritän ruksia listalta parikymmentä kohtaa. Tässä tsekkaus siihen, missä haasteessa mennään:

52 retkihaastetta vuodelle 2017:
1. Retki lähimetsään. Toteutettu useamman kerran sekä Turussa että lapsuudenkodin maisemissa.
2. Retki kansallispuistoon.
3. Retki luontokohteeseen, jossa et ole aikaisemmin käynyt.
4. Retki luontokohteeseen, jossa on luola.
5. Retki luontokohteeseen, jossa on pitkospuut.
6. Retki luontokohteeseen, jossa on suo.

7. Retki luonnonsuojelualueelle.
Kohdat 2-7 toteutuivat kaikki Kolin vaelluksella.
8. Retki luontokohteeseen, jossa on jääseinämä tai jäämuodostelmia.
9. Retki kohteeseen, jossa on kalliomaalaus.
10. Retki saareen. Kesällä retkeilin mm. Ruissalossa, Vepsässä ja Isokarissa, joten tämä tuli toteutettua moninkertaisesti.
11. Sieni-/marjaretki.
12. Retki lintutornille. Ruissalossa tuli myös kiivettyä lintutorniin polkujuoksulenkillä, vaikka se korkeanpaikankammoista hirvittikin. Myös Littoistenjärven luontopolulla kipusin lintutorniin.
13. Vietä yö ulkona -retki.
14. Lintubongausretki. Isonkarin reissulla tuli nähtyä mm. merikotkan pesä sekä merimetsojen tuhoama saari, joten lasken retken myös lintubongailuksi.
15. Retki luontokohteeseen, jota ystävä suositteli.
16. Retki luontokohteeseen, jota suositeltiin sosiaalisessa mediassa.
17. Retki luontokohteeseen, josta luit lehdestä tai kirjasta.
 Kohdat 15 -  17 kattavat ainakin Kolin reissun.
18. Retki metsään, jossa olet käynyt lapsena. Lapsuudenkodin maisemissa tämä on onnistunut vaivatta.
19. Retki luontopolulle, jonka nimi on kaunis.
20. Retki kodalle tai nuotiopaikalla, jossa syöt lämpimän ruoan. Kolin reissulla tuli kokkailtua vuokratupien nuotiolla useampana iltana, samoin Ryläyksen nuotiopaikalla kokkailtiin.
21. Retki luontokohteeseen, jossa on koski.
22. Kuppi kuumaa kuksasta -retki.
23. Retki luontokohteeseen, jossa olet jo pitkään halunnut käydä. Isokarin saari oli ehdottomasti tällainen.
24. Retki niitylle bongaamaan perhosia.

25. Jälkiä lumessa -retki.
26. Retki vesillä. Vepsän reissu varmaan lasketaan? Ehkä myös sup-lautailu Littoistenjärvellä voidaan laskea mukaan?
27. Retki luontokohteeseen, jossa on vanha puu.
28. Kotipaikkakuntaasi liittyvä luontokohde. Ruissalo, Vepsä yms.
29. Päiväretki luontoon. Toteutettu jo monesti.
30. Luontoretki, jossa patikoit yli 10 km. Toteutui myös Kolilla
31. Luontoretki samaan kohteeseensa neljänä eri vuodenaikana.
32. Retki omaan suosikkiluontokohteeseen
33. Retki luontokohteeseen, jonka teet yksin. Erityisesti polkujuoksut ovat olleet yksinretkeilyjä.
34. Retki luontokohteeseen, kun arki tuntuu raskaalta.
35. Retki luontokohteeseen, jossa on metsälampi.
36. Retki geokätkölle.
37. Retki auringonnousun aikaan.
38. Retki perinnemaisemissa.
39. Retki, jonka aikana opettelet tunnistamaan kasveja. Isossakarissa meillä oli opas, joka tutustutti myös paikallisiin kasveihin. Ehkä kaksi tai kolme päivää reissun jälkeen vielä muistin kasvien nimetkin...
40. Retki luontokohteeseen, joka on vähintään 120 metriä merenpinnan yläpuolella. Kolilla
41. Retki luontokohteeseen, jossa ylität sillan. Kolilla
42. Retki luontokohteeseen, jonka nimessä on eläin.
43. Ruskaretki
44. Retki jäälle.
45. Kerää luonnossa olevat roskat -retki
46. Retki luontokohteeseen, jossa pysähdyt aistimaan luontoa.
47. Retki, jolla havainnoit keväänmerkkejä. Ainakin tällä retkellä tuli bongattua loppukevään kasveja.
48. Retki sateella.
49. Retki luontokohteeseen, jossa haastat itsesi.
50. Retki luontokohteeseen, johon yhdistät lempiharrastuksesi. Polkujuoksut ja juoksut rannalle ovat olleet näitä.
51. Luontoretki keskellä kaupunkia. Lasken tuon Maarianhaminan matkajuoksun tällaiseksi!
52. Luontoretki teemapäivänä.


Ainakin näin laveasti tulkittuna olen siis ruksinut listalta jo 28/52 kohtaa! Ruskaretki odottaa vielä ruskaa. Retki jäälle voi hyvinkin jäädä toteuttamatta, sillä on erittäin epätodennäköistä, että tämän vuoden puolella tänne Lounais-Suomeen saadaan jääpeitettä yhtään mihinkään lampareeseen. Varmaan muutaman kohdan saan vielä rastittua, joten eiköhän 30 kohtaa tule täyteen tänä vuonna. Ei kun retkeilemään!

tiistai 5. syyskuuta 2017

Aurinkoinen alkusyksy kutsuu lenkille

En ole oikein koskaan tykännyt muista vuodenajoista kuin kesästä. Juoksuharrastuksen myötä vuodenkierrosta on kuitenkin tullut jollain lailla siedettävämpi. Erityisesti syksy tuntuu olevan hyvää juoksuaikaa, sillä lenkeillä on kiva bongailla ruskan etenemistä ja maisema muuttuu syksyn edetessä. Nyt flunssan jälkeen olen ollut taas täynnä juoksuintoa. Intoa ei hyydyttänyt edes se, että viimeksi pk-lenkillä juoksukelloni ranneke sanoi vihdoin sopimuksen irti. Tässä postauksessa jo valitin, että Garmin murenee ranteeseeni, mutta en ihan odottanut, että kello kirjaimellisesti putoaisi kädestä kesken lenkin! No, sain laitteen vielä jesarilla kasattua, eiköhän se loppuvuoden lenkeissä mukana pysy.








torstai 31. elokuuta 2017

Viimeisin viikko meni päin mäntyä, muuten elokuussa oli kivaa

Oho, tuli näköjään pidettyä suunnittelematon blogitauko. Hiljaisuus johtuu viikon kestäneestä flunssasta, joka alkaa kai vihdoin parantua. Tauti ei ole ollut niin raju, että olisin voinut hyvällä omallatunnolla olla pois töistä, mutta töiden jälkeen olen vain koomannut sohvalla. En ole jaksanut lenkkeillä enkä tehdä oikein mitään muutakaan. Mielikin on ollut aika apea, kun kurkku on ollut päivästä toiseen pirun kipeä ja jaksaminen ihan nollissa. Mutta jos ei mitään takapakkia tule, tauti taitaa tosiaan vihdoin olla hiipumassa, jee!


Juoksin elokuussa yhteensä 92 kilometriä. Flunssan takia väliin jäi pari lenkkiä, joten ilman sairastumista olisin ylittänyt satasen tässäkin kuussa. Alkukuusta mulla oli vielä lomaa ja tein muutaman lenkin rantsuun hengailemaan. Poluillakin tuli kirmattua ja elokuulle osui taas polkujuoksutapahtuma, Maaria Trail. Sää oli sateinen ja Maarian polut liukkaita ja mutaisia, mutta tapahtumasta jäi tosi hyvä fiilis. Olin aiemmin vältellyt polkuja märällä kelillä, sillä olin varma, että liukkaassa maastossa kompuroisin itseni nurin. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan oli kivaa juosta polkukisaa kaatosateessa ja mudasta rapaisena. :)


Aloittelin salikäyntenä heinäkuun tauon jälkeen, mutta uudelleen aloitus on edessä taas syyskuussa, sillä saleilut typistyivät flunssan takia kolmeen kertaan. Muutenkin kehonhuolto on nyt loppukuusta vähän jäänyt, ja syyskuu pitäneekin aloittaa kunnon rullailukuurilla, että saisin jumittavan kroppani taas juoksukuntoon.


Alavireistä viimeistä viikkoa lukuun ottamatta elokuu oli kiva kuu ja ihan ok juoksukuu. Lenkit olivat aika lyhkäisiä, mutta juoksin paljon poluilla ja kirmasin lenkkejä hyvällä fiiliksellä. Toivottavasti flunssa on nyt ohi, ja pääsen kohta taas juoksemaan täysipainoisesti!

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Maaria Trail 2017 - mutavelliä & rankkasadetta

No niin, nyt sitä kisaraporttia! Maaria Trail järjestettiin tänä vuonna toista kertaa Maarian altaan maisemissa Turun pohjoisosissa. Tämä oli Turku Trail Cupin osakilpailuista neljäs, ja kolmas polkujuoksutapahtuma, johon itse osallistuin. Polkujuoksukisassa oli tarjolla 10 km ja 20 km matkat sekä lyhyempi 5,6 kilometrin lenkki. Itse lähdin matkaan kympille, joka olisi samalla pisin polkujuoksulenkkini!

Huonosti nukutun yön jälkeen lähdin melkoisella kiireellä kohti Maariaa. Hyvä kun tiesin, mihin bussiin mennä, en ollut yhtään katsonut esim. reittikarttaa ja tuntui aika epätodelliselta lähteä polkujuoksutapahtumaan näin huonosti valmistautuneena. Onneksi samassa bussissa tuli pari muutakin kisaajaa ja kisakansliana toiminut Maarian Mahdin urheilutalo löytyi helposti. Pukkarissa törmäsin instasta tuttuun Tiinaan, ja oli kivaa, kun oli seuraa lähtöpaikalle kävellessä. Tiina kertoi, että maasto on todella vaihtelevaa, ja että liukkauteen oli syytä varautua.


Lähtöalueella bongasin pari muutakin bloggaajaa, eli Sallan ja Hannan, oli kiva törmätä! Hiljakseen ripsinyt sade alkoi lähdön lähestyessä yltyä ja mua jännitti aika lailla, että mitenköhän pysyn pystyssä hankalassa kelissä. Tiesin olevani kovakuntoisemmassa seurassa, ja lähtöpamauksen kajahtaessa jättäydyin suosiolla mimmien taakse ja koko polkujuoksuporukan jälkijoukkoihin.

Ekalla kilometrillä liukkaus suoraan sanottuna pelotti. Mietin, että tuleeko tästä juoksusta yhtään mitään. Alusta oli sen verran vettynyt ja liukas, että normilenkillä olisin kävellyt. Vähitellen oma paikka juoksijoiden jonossa löytyi, ja juoksun rauhoittava vaikutus asettui kroppaan. Ekat kilometrit menin silti todella varovasti, sillä en uskaltanut luottaa siihen, että jalka pitäisi. Alustassa oli märkää juurakkoa, märkää kalliota, märkää heinikkoa, mutaa ja märkää pitkospuuta, huhhuh. Pahimmassa paikassa polun tilalla oli pelkkää pehmeää saviliejua, johon kenkä oli vaarassa upota kokonaan. Vauhti hidastui mateluksi ja päätin jopa ottaa mutavellistä kuvan, eipä se pysähdys tuossa vauhdissa paljoa enää hidastanut.


Parin-kolmen kilometrin taivalluksen jälkeen tuli pitkä pätkä kalliolle kiipeämistä. Edellä menijöiden esimerkistä vaihdoin kävelyksi. Mäen päällä toimitsijat kertoivat, että nyt kisan pahin ylämäki on takana. Siitä tuli hyvä fiilis, ja juoksu alkoi muutenkin sujua. Maasto oli kallioista, mutta huomasin, että pystyin luottamaan hyvin kenkään ja sain juoksurytmistä kunnolla kiinni. Sade yltyi pikkuhiljaa, kunnes noin viiden kilometrin kohdalla vettä tuli kuin saavista. Naureskelin itsekseni, sillä keli oli juuri sellainen, jota etukäteen olin kammonnutkin. Ja nautin joka metristä!

Kengissä oli vettä, kaikki vaatteet olivat aivan märät ja hiuksetkin ihan vettyneet. Kuuden-seitsemän kilsan kohdalla siirryttiin kalliolta taas mutaisemmalle ja juurakkoisemmalle pätkälle. Mun kallioilla löytynyt juoksurohkeus hiukan karisi, kun muutamassa mutkassa jalka lähti sivuluisuun mudassa tai juurakon päällä. Kerran meinasin kompastua ihan kunnolla maasta pistävään puuhun ja vauhti hidastui, kun en oikein uskaltanut juosta kunnolla. Kengissä lotiseva vesi ei auttanut asiaa...


Noin kahdeksan kilometrin kohdalla polku kaartoi metsästä Maarian altaan maisemiin, ja näkymät olisivat olleet varmaan todella hienot, jos katseen olisi uskaltanut irrottaa alustasta. Kuivalla kelillä oltaisiin menty pehmeällä ja hyvin juostavalla helpolla polulla, nyt sen tilalla oli heinikkoista mutarinnettä. Onneksi olin matkan aikana saanut jo vähän homman juonesta kiinni, ja erityisen liukkailla ja mutaisilla pätkilläkin pysyin pystyssä, kun vain lyhensin askelta ja luotin kenkään.

Jossain vaiheessa sade hiipui ja taisi lakata kokonaankin. Juomapisteellä noin 7,5 kilsan kohdalla olin ohittanut pari tyyppiä, ja vielä ennen yhdeksän kilometrin pistettä ohitin myös pari kisaajaa, joten nousujohteisesti eteni tämäkin juoksu. Yritin nostaa hiukan tahtia viimeiselle parille kilometrille, mutta huomasin myös, että kroppa alkoi jo väsyä ja keskittyminen meinasi herpaantua. Otin viimeisetkin hankalat paikat varman päälle ja pääsin kaatumatta maaliin ajassa 1:18!


Kisan jälkeen oli loistofiilis! Juoksu oli tosi jännittävä, sillä en ollut koskaan ennen juossut märillä poluilla, saati sitten, että olisin koikkelehtinut kallioilla rankkasateessa tai möyrinyt mutavellissä. Etukäteen jännitin sadekisaa, mutta lopulta siitä tulikin todella hieno kokemus! Oli mahtavaa, kun piti koko ajan keskittyä juoksuun, ja kun huomasi, että sitä pystyykin juoksemaan sellaisissa olosuhteissa, joihin ei ole aiemmin uskaltanut edes lähteä. Maisemien katseluun ei oikein ollut mahdollisuutta, mutta reitillä oli kyllä monta hienoa pätkää. Todella monipuolista maastoa ja kasvillisuutta. Jossain vaiheessa reitti kulki kapeana polkuna jonnekin korkeuksiin kurkottavan tiheän kuusikon keskellä, enpä ole moistakaan ennen kokenut. Huikea polkujuoksu!


Kivaa oli myös se, että kisan jälkeen pääsi saunomaan ja syömään soppaa. Lisäksi ihana Salla nappasi mut kyytiin kohti Turkua, ja kotimatka helpottui ihan huomattavasti, kun en joutunutkaan odottelemaan bussia. Muutenkin oli kiva tavata some-tuttuja ja jutskailla kisafiiliksiä muiden juoksijoiden kanssa. Järjestelyt toimivat ja reitti oli kiva, melkeinpä voisi sanoa samantien, että ensi vuonna uudestaan!

lauantai 19. elokuuta 2017

Pari sanaa Turun tapahtumista

Aloin kirjoittaa kisarapsaa Maaria Traililta, mutta tekstiä alkoikin tulla ihan muusta aiheesta... Pakko kirjoittaa muutama rivi perjantaisista puukotuksista täällä Turussa. Olin itse vielä duunissa, kun kaverin puhelin soi, ja työkaveri ilmoitti paenneensa kauppatorilla puukkomiestä. Pian toinen työkaveri kuuli somesta, että keskustassa on miehiä liikkeellä puukkojen ja pesäpallomailojen kanssa. Tässä vaiheessa ainakin itse luulin, että keskustassa on menossa jotain mellakkahässäkkää tai kyse on jostain ryhmittymien välienselvittelystä tms. Siinä vaiheessa, kun tietoa alkoi vihdoin tihkua uutissivustoille, selvisi, että ihmisiä on puukotettu ja ainakin yksi on kuollut. Tapahtumat olivat sen verran järkyttäviä, että kotiinlähtö ei käynyt mielessä ennen kuin puoli kuudelta tuli (joltain viranomaistaholta) käsky tyhjentää talo ja laittaa pulju kiinni. Koko ilta kotona menikin uutisia seuraten ja kavereille viestitellen, että ovathan kaikki kunnossa.

Olin poikkeuksellisen järkyttynyt tapahtuneesta. Varmaan, kun tällaista kävi omassa kotikaupungissa ja parikin työkaveria oli kauppatorilla tapahtumahetkellä. Illalla eksyin vielä lukemaan jonkun uutisen kommenttiketjua, ja siellähän tämä rajakkiporukka oli aivan kiimoissaan tapahtuneesta, ja toivoi, että seuraavalla kerralla tapettaisiin mahdollisimman monta suomalaista naista, joilla on heidän mielestään väärä puoluekanta. Kun jokainen normaalilla empatiakyvyllä varustettu henkilö on aivan taatusti ensisijaisesti järkyttynyt ja surullinen tapahtumasta, on mielestäni aivan käsittämätöntä, että joku ilakoi ja toivoo tällaista tapahtuvan toistekin, koska siitäs saatte suvakkihuorat. Hyi helvetti.

Tänään Maaria Trailille vievä bussi lähti aivan kauppatorin surmapaikan vierestä. En ottanut kuvaa kynttilöistä ja kukista, koska se tuntui jotenkin väärältä. Seisoin vain hetken hiljaa katsellen paikkaa. Oli todella vaikea orientoitua tulevaan juoksuun, mutta toisaalta tiesin myös, että polkukisa tekisi todella hyvää ja helpottaisi synkkiä mietteitä. Hulluutta on monenlaista, mietin poluilla tarpoessani mudassa ja koikkelehtiessani kallioilla rankkasateessa.

torstai 17. elokuuta 2017

Suhde lenkkikaveriin rakoilee...

...ihan kirjaimellisesti nimittäin! Rakkaan Garmin Forerunnerini hihna on alkanut murentua :( Tai oikeastaan se on alkanut murentua jo joitain kuukausia sitten ja nykyään kellon hihnasta puuttuu jo palasia! Joihinkin Garminin malleihin saa vaihdettua rannekkeen helpostikin, mutta luulen, että tähän yli 5 vuotta vanhaan malliin ei maksa vaivaa. Olen muutenkin miettinyt uuden juoksukellon ostoa, joten eiköhän se ole edessä nyt, kun nykyinen murenee ranteeseen. Pari vuotta sitten kirjoittelin muuten ihan oman postauksen tälle lenkkikaverilleni.


Näillä näkymin pysyn Garminin leirissä myös uuden kellon kanssa. Vielä pari vuotta sitten olisin todennut, että pysyn Garminin kelloissa, mutta sen jälkeen oman laitteen ja nettipalvelun kanssa on ollut jonkun verran ongelmia. Jossain vaiheessa jatkuvat errorit tiedonsiirrossa alkoivat kypsyttää siihen malliin, että selailin ihan tosissani Suunnon kelloja ja tutustuin Movescount-palveluun sen verran, mitä nyt ilman omaa kelloa pystyy. Suunnon kelloista paljastui yksi isompi vika, eli kellon tietokenttiä ei pysty muokkaamaan kuin tietokoneen sovelluksen kautta. Garminissa on tosi kätevää, kun parilla napsulla saa muutettua kellon näkymää. Esimerkiksi tuolla RunFestissa joukkuekaveri kaipasi nopeusnäyttöä omalle osuudelleen. Muokkasin kelloon sopivan näkymän ja iskin kellon kaverin ranteeseen, kätevää. Tuossa noin kuukausi sitten tuli myös päivitys Garmin Connectiin, ja sen jälkeen palvelu on toiminut ongelmitta. Hyvin suurella todennäköisyydellä siis pysyttelen Garminin laitteissa, niin ei tarvitse opetella uutta nettipalvelua ja siirtää tietoja sinne.


Mun nykyisessä juoksukellossa on perusominaisuudet, eli nopeusnäyttö, matkan ja sykkeen mittaus, väliaikatoiminnot jne. kunnossa. Uudessa kellossa olisi varmaan kiva olla perustoimintojen lisäksi mm. askeltiheyden ja sykevälivaihtelun mittaus, joita nykyisessä ei ole. Sykkeen mittaus ranteesta ei ole erityisen tärkeä, sillä varsinkin talvella kello kulkee mulla yleensä hihan päällä. Nyt kesällä olen kyllä juossut tavallista useammin rantsuun ja matkustanut polkujuoksemaan bussilla, jolloin sykevyön mukaan otto on tietysti ollut hiukan hankalampaa kuin peruslenkeillä, joten olen alkanut miettiä, että ehkä sykkeen mittaus ranteesta olisikin ihan jees ominaisuus.

Vanhan kellon akku alkaa jo vedellä viimeisiään, ja jo maratonilla totesin, että on kätsyä, kun kello toimii myös latautuessaan. Haluan, että uuttakin kelloa voi ladata käytön aikana. Ensinnäkin toivon uudelle kellolle pitkää ikää ja toisekseen, kuka tietää, mitä ultramatkoja tms. tulevaisuus pitää sisällään.

Mikä juoksukello sinulla on käytössä? Oletko siihen tyytyväinen? Suositteletko jotain tiettyä kelloa?

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Taas polkukisaan!

Olen hurahtanut. Ilmoittauduin taas seuraavaan polkujuoksutapahtumaan, ensi lauantaina juostavaan Maaria Trailiin. Kyseessä on taas Turku Trailcup -sarjaan kuuluva polkujuoksu, samoin kuten aikaisemmatkin polkujuoksukisani. Molemmissa aiemmissa tapahtumissa on ollut aurinkoista ja päälle 20 astetta lämmintä, toivottavasti sama sää jatkuu, eikä tule sadekeliä niin kuin ennusteet nyt lupaavat.


Maaria Traililla juoksen kympin, mutta tarjolla olisi tuplamatkakin. Itseäni hirvittää hiukan jo tuo kymppikin, sillä maasto lienee selvästi Ruissalo Trailin polkuja haastavampaa. Lisäksi mulla ei edelleenkään ole alla kovin pitkiä juoksuja. Heinäkuun alun puolikkaan jälkeen olen juossut kerran kympin ja kahdesti 12 km.


Mietin aika viime tippaan tuon ilmoittautumisen kanssa, ja alunperin ajattelin, että ajankohta on huono. Kun ensi viikonloppu olikin ohjelmasta vapaa, epäröin vielä vähän kalliimman osallistumismaksun (35€) kanssa. Tapahtumassa on kuitenkin ruokatarjoilu, ja kun kerran kasvissapuskaakin on tarjolla, heitin lopulta ilmoittautumisen sisään. Maaria Trail järjestetään jo toista kertaa ja tapahtuma on selvästi vähän isompi kuin nuo aiemmat polkujuoksut, joihin olen osallistunut. Vaikka olen asunut Turussa yli 15 vuotta, tuo Maarian altaan ympäristö on mulle aivan vierasta aluetta. Kiva päästä uusille poluille kirmaamaan!


Olen tässä lueskellut juoksijoiden kokemuksia eiliseltä HCM:ltä, aika extreme säätä on ollut. Ukkosrintamat ovat kiertäneet Lounais-Suomen tänä kesänä lähes tyystin, viime viikonloppuna ehkä pikkaisen jyristeli. Postauksen kuvat ovatkin viime viikon pitkikseltä, jolloin taivaanrannassa mustanpuhuvina roikkuneet pilvet hajaantuivat lenkin aikana lähes kokonaan. 

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Ex tempore polkulenkki Littoistenjärvellä

Rantapäivästä kehkeytyikin kunnon juoksu- ja retkeilypäivä, kun tiistaina päädyin hetken mielijohteesta polkujuoksemaan Littoistenjärven luontopolulle. Littoistenjärvi on Kaarinan ja Liedon rajalla oleva, nykyään hyvin kirkasvetinen järvi, jonka pohjoisosassa on matala hiekkaranta. Järvi pääsi keväällä otsikoihin, kun sumea vesi kirkastettiin kemikaaleilla.

Olin tullut järvelle juosten, matkaa kertyi sinne 8,4 kilometriä, ja aikomuksenani oli jättää päivän kuntoilut siihen. Käytyäni uimassa ja nautittuani retkilounaan totesin kuitenkin, että päivä oli niin pilvinen ja tuulinen, etten oikein tarjennut vain lojua rannalla. Hiekkarannan kupeesta lähti luontopolku, jota olin jo aiemmilla visiiteillä katsonut "sillä silmällä", joten päätin lämpimikseni lähteäkin patikoimaan polkua. Kaikki tavarani mahtuivat piskuiseen juoksureppuuni, joten oli helppo tehdä suunnitelmanmuutos ja lähteä kävelemään rantsusta metsän siimekseen. Koska mulla oli valmiiksi juoksukamat mukana, teinkin sitten niin, että kävelin luontopolun toiseen suuntaan ja juoksin takaisinpäin. Menomatkalla oli hyvä kävellen tutustua maisemiin ja vähän kuvailla, ja kääntöpaikalla järveen pulahduksen jälkeen polkujuoksu maistui mainiosti.

Luontopolku oli yhteen suuntaan noin 3 km ja ilahduttavan monipuolinen. Tein suunnitellun poikkeaman lintutornille ja suunnittelemattoman rannan kaislikkoon, kun en oikein ollut selvillä, missä polku kulkee. Loppumatka menikin sitten märillä sukilla ja kengillä. Reitti oli pääosin hyvin merkitty, mutta parissa kohtaa joutui hiukan arpomaan, mihin risteyksestä kääntyä. Paluumatkalla onneksi osasin jo, joten reittikartassa ei näy harhailuja. Polkujuoksuun luontopolku sopi erinomaisesti, ja juurakkoa, kalliota ja kiviä riitti. Järven itärannalla polku kulki paikoin niin lähellä järveä, että pikku horjahdus kallioilla olisi johtanut ylimääräiseen pulahdukseen. Littoistenjärven olisi hyvin voinut kiertääkin juosten, tämän polkupätkän lisäksi teitä ja pyöräteitä pitkin matkaa olisi tullut yhteensä noin 7 kilometriä. Mulle riitti tällä kertaa luontopolun talsiminen ja polkujuoksu.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Lajikokeilussa SUP-lautailu

Kokeilin suppailua ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten Italian lomalla Garda-järvellä. Silloin ajattelin innostuneena, että lajia pitäisi päästä harrastamaan koto-Suomessakin, mutta kuten näissä niin usein käy, käytännön toteutus jäi uupumaan... Kunnes tänä kesänä aivan sattumalta bongasin sup-lautojen vuokrauspisteen läheiseltä Littoistenjärveltä ja pääsin kokeilemaan sup-lautailua uudemman kerran. Postauksen kuvista varmaan huomaa, mikä on Gardalta ja mitkä Littoistenjärveltä. :D


SUP-lautailu (SUP = Stand Up Paddling) on alunperin Hawaijilta alkunsa saanut surffauksen kantamuoto, jossa melotaan seisaaltaan suurella surffilaudalla. Kerrotaan heti alkuun, että mulla on surkea tasapaino, mutta osittain sen kehittymisen takia halusin suppailua kokeillakin. Gardajärvellä kävi vain siten, että ensikokeilu tuli tehtyä niin tuulisessa säässä, etten päässyt laudalla kertaakaan edes seisomaan. Onneksi reissulta päätettiin vuokrata sup-lauta toisenkin kerran huomattavasti tyynemmissä oloissa, jolloin lajiin pääsi jo hiukan sisälle. Kunnolla suppailemaan pääsin kuitenkin ensimmäistä kertaa vasta tänä kesänä tuolla Littoistenjärven maisemissa. Suppailua on melko helppo kokeilla, sillä lautavuokra maksaa noin 15-30 euroa tunti, eikä opastettu kokeilukaan ole kuin viitisenkymppiä.


Vinkkinä aloittelijoille, että rantavedessä kannattaa mennä laudan päälle ensin polvilleen ja vasta syvemmässä vedessä yrittää pystyyn. Jos molskahtaa kunnolla veteen, niin ei ole sitten ainakaan heti pää pohjassa. Tuulisemmassa säässä voisi varmaan meloa pidempäänkin polvillaan tai istuallaan, jos pystyyn ei meinaa päästä. Mulla alkuun meno oli tosi epävarmaa, ja tuntui, että jalat ihan tärisivät pelkästään siitä, kun yritin pitää tasapainoa yllä. Mutta tunnin vuokra-ajan loppupuolella tasapaino oli jo sen verran harjaantunut, että laudalla pysyi pystyssä pienessä aallokossakin.


Suppailu tuntui kevyesti hartiaseudun lihaksissa seuraavana päivänä, mutta tuntikin laudalla on vielä aika leppoisaa liikuntaa. Sen huomasin, että kun ensin olin suppailut tyynenä päivänä ja seuraavaksi tuulisempana, niin tuulisessa säässä joutui tekemään enemmän töitä. Vastatuuleen oli paikoin mahdoton liikuttaa lautaa, ja sivutuuleen mennessä piti koko ajan meloa vain toiselta puolelta, mikä oli pidemmän päälle raskasta. Suppaillen pääsi kuitenkin katsomaan tuolla Littoistenjärvelläkin esimerkiksi ulpukoita ja rannan taloja ihan eri kulmasta kuin uiden, joten pienen liikunnan lisäksi meloen näki järveä ihan eri kantilta.

Suppailua oli kiva kokeilla, mutta harrastaminen vaatisi ehkä vähän pidempää kesää... :) Löytyykö lukijoista sup-lautailua kokeilleita? Mitäs tykkäsitte?

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Huikea heinäkuu

Heinäkuu oli kaikin puolin mahtava kuukausi! Lomaa, aurinkoa ja kunnolla juoksua ensimmäistä kertaa vaivojen jälkeen. Heinäkuussa kertyi juoksukilometrejä 115, joista päälle parikymmentä heti kuun ekana Paavo Nurmen puolikkaalla.

Tuo puolimaraton oli mulle sellainen testi, että ajattelin, että jos sen juoksen ilman kremppoja, niin sitten voin juosta "vapaasti" ilman että pitää koko ajan murehtua selän ja polven tilannetta. Puolikas meni vaivojen osalta oireetta, mikä oli tosi hieno juttu. Kasvaneet juoksumäärät ovat kuitenkin aiheuttaneet heinäkuussa sen, että selkä on hiukan taas jumitellut, joten edelleen joudun hiukan tasapainottelemaan vaivojen ja juoksuhalujen kanssa. Mieli tekisi siis jatkuvasti juosta enemmänkin, mutta toki siitä juoksufiiliskin kärsii, jos tulee vaivoja ja kipuja. Eli maltillisesti jatketaan edelleen. Heinäkuussa maltillisuus on näkynyt ensisijaisesti siinä, että olen edelleen jättänyt pitkikset pääosin väliin ja tehnyt lyhyempiä lenkkejä vaikka poluilla, jotta selkä ei pitkästä iskutuksesta kärsisi. Osallistuin heinäkuussa myös polkujuoksutapahtumaan, Ruissalo Summer Trailiin, jossa pääsin kirmaamaan Ruissalon jo tutuksi käyneitä polkuja.

Kuva: Antti Suonpää, Ruissalo Trail.

Salitreenit jätin heinäkuuksi kokonaan pois, koska en halunnut yrittää aikatauluttaa lomalle moisia. Olin sen verran paljon poissa Turusta, että käytännössä en olisi päässytkään kuntosalille mitenkään säännöllisesti. Salitreenien sijaan olen mm. ulkoillut muutenkin kuin juoksemalla, polskinut järvessä ja meressä, frisbeegolfannut ja sup-lautaillut.


Mulla on ollut nyt lomaa 3 viikkoa ja vielä tämä viikko jäljellä. Lomassa parasta on ollut se, että olen voinut viettää niin paljon aikaa ulkona. Olen myös risteillyt merellä erikoisen paljon, niin isoilla kuin pienilläkin paateilla. Saariretkiä tuli tehtyä Maarianhaminaan, Vepsään ja Isokariin. Olen myös tehnyt useamman juoksulenkin siten, että määäränpäänä on ollut jokin rantakohde, jossa olen sitten viettänyt päivän uiden ja auringossa lojuen. Juoksu on ympäri vuoden huippua, mutta kesäaikaan juoksu rannalle on aivan erityistä parhautta! :)

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Lomaterkut kuvien kera

Kesä <3

Mulla on ollut tosi toiminnallinen loma, olen käynyt uimassa rannoilla ympäri Lounais-Suomen ja juoksemassa kivoilla poluilla. Kokeilin polkujuoksua jopa Isokarin majakkasaaressa, tosin vain 1,5 kilometrin luontopolun verran. Monesta vierailukohteesta saisi omankin postauksen aikaan, mutta tyydyn nyt heittämään vain kuvaterkut eetteriin. Yhteistä kaikille kohteille on, että olen niihin/niissä juossut! Ihanaista kesän jatkoa lukijoille!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...