sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

PNM2016 Puolimaraton: Kuuma kisaraportti

On niin kuuma että kuolen, ajattelin jo kolmen kilometrin kohdalla. Eikä meno siitä merkittävästi viilentynyt missään vaiheessa. Huh mikä keli!

Lähtöfiiliksissä yritin miettiä, että nyt vihdoin pääsen juoksemaan, kun kipeän polven kanssa ei ole uskaltanut kirmailla, ja hain positiivista fiilistä sitä kautta. Mulla oli kaksi vaihtoehtoista strategiaa ja vielä aamulla mietin, lähtisinkö yrittämään 5:40 kilsoja, vaikka noilla alkuvauhdeilla olisi ollut varmaan ohjelmassa todella paha hyytyminen. Onneksi järki voitti, ja päätin lähteä juoksemaan noin 6 minuutin kilsoja. No, ei sekään mennyt ihan putkeen, mutta siitä lisää myöhemmin.

Lähtöalueella kävin miittaamassa Kestävyyttä Pintakaasulla -poppoota ja hengailin paikalle tulleiden perheenjäsenten ja juoksukaverin kanssa. Pelkästään seisoskelu auringonpaisteessa toi hien pintaan. Puoli tuntia ennen starttia imutin geelijuoman ja täytin sitten pakkauksen vedellä. Siinä oli mun ainoa mukaan otettava vesi, aikomuksena oli pärjätä juomapisteiden turvin. Pari geeliä taskuun ja lähtökarsinaan, jossa oli niin hirveä ryysis, että jäätiin kaverin kanssa todella kauas lähtöportista. No, eipä sillä niin väliä, kun ei mitään aikaa aiottukaan juosta. Lähdön jälkeen kesti ainakin minuutti lähtöportille, eikä puhettakaan, että olisi päässyt juoksemaan kunnolla.
Tänä vuonna Paavo Nurmi Maratonin reitti oli tosiaan alkuosaltaan hiukan muuttunut ja teatterin remontin takia ekat sadat metrit oli tosi kapeaa baanaa. Kuulin takaa kuuluttajan kertovan, että yli kolme minuuttia meni saada koko porukka lähtöportista läpi. Eka kilometri oli myös aivan älyttömän ruuhkainen, eikä vielä tokallakaan kilsalla helpottunut. Ja oli aivan mielettömän kuuma! Aninkaistenmäen uusi asfaltti huokui kuumuutta ja hikoilin ihan mielettömästi jo ekoilla kilsoilla. Ensimmäinen juomapiste tuli vasta kolmen kilsan jälkeen, ja sain ruuhkassa mukin, jonka pohjalla oli vain tilkkanen vettä. Kuumuus oli kuin jotain tahmeaa ainetta, jonka läpi piti puskea, eikä juoksua voinut missään nimessä kuvailla kepeäksi. Menin silti hiukan 6 minuutin kilsoja kovempaa, porukassa vauhti nousi ja sain tsemppiä työkaverin kannustuksesta.

6 kilometriä täyttyi juuri ennen Ruissalon siltaa. Seuraavat 4 kilometriä mäkiä, oh joy. Ajattelin, että jos selviän mäkisen osuuden, niin sitten jaksan maaliinkin asti. Sillan jälkeen ylämäki jatkui aina 7 kilometrin laikalle asti, ja siinä pakostikin vauhti hiipui yli 6 minuutin. Jo tuossa vaiheessa tiesin, että tästä tulee mun hitain puolimaraton. Toisaalta hetken aikaa askel kulki kevyemmin, kun tajusi, että kolmannes matkasta oli jo takana. Alamäessä polvessa oli pientä tuntemusta, mutta seuraavaa ylämäkeä kavutessa polvi oli taas täysin oireeton. 8,5 kilometrin juomapisteellä otin kaksi täyttä mukia vettä ja kaadoin toisesta selkään niin, että alkkaritkin kastuivat, kai se vähän viilensi. Mulla ei ollut varsinaisesti jano, mutta kaipasin epätoivoisesti jotain helpotusta helteeseen. Juomapisteen jälkeen tajusin, että hei mun olis kai pitänyt ottaa geeli tuossa äsken veden kanssa. Helle näköjään pehmitti aivotkin.

Bongasin siinä espoolaisen kollegan, ja jutusteltiin jonkun matkaa aina kympin väliaikapaikalle asti. Garminin mukaan 10 kilsaa täyttyi huomattavasti väliaikapisteen jälkeen ja mietinkin siinä, että onko laite sekoamassa lopullisesti. Kympin jälkeen oli hetken aikaa helpompaa menoa, metsän siimeksessä oli vähän vilpoisampaa ja tiesi, että mäet ovat takana. Sain geelinkin imutettua seuraavalla juomapisteellä ja ohitin juoksukaverin geelin voimalla. 12,5 kilsan juomapisteellä oli aika käsittämätöntä, että pöydillä ei ollut yhtään vesimukia valmiina, ja siinä joutui jonottamaan juomaa! Koskaan ennen ei ole Paavolla juomahuolto pettänyt tuolla tavalla.

13-15 alkoi olla jo aika vaikeaa. Silti ohittelinkin muutamia tyyppejä ja naurahdin ihan ääneen, kun äkkiä etuoikealta kuului lampaan määintää laitumella. On toi Ruissalon paluu-osuus vaan aika kiva. Polvi ei ollut vaivannut, mutta nyt alkoi oikeassa lonkassa tuntua. Vanha vaiva, mulla on ollut lonkassa limapussin tulehdus 2013 ja varmaan tuo polvikin vaikutti siihen, että lonkassa alkoi tuntua. Vauhti hidastui entisestään, enkä löytänyt lainkaan hyvää rytmiä kipeän lonkan kanssa. Ruissalon sillalle kun tultiin, niin hiukan helpotti, tuuli viilensi ja aurinkokin oli mennyt pilveen. 16 kilometrin kohdalla oli perhe kannustamassa, tuli niin hyvä fiilis, kun näin heidät. <3
Jos jo aiemmin oli ollut vaikeaa, niin 17 kilometristä eteenpäin meno tahmautui entisestään. Enää 4 kilsaa -ajattelu ei auttanut yhtään. Vilkaisin vieressä juoksevaa mimmiä ilmeisen merkityksellisesti ja tämä tokaisikin, että rankkaa on. Vastasin, että on kyllä tosi vaikeaa meno. Jotenkin tuo pieni sananvaihto piristi, samassa veneessä ollaan. Kamalalta tuntuu, mutta silti vaan juostaan!

Kilometrilaikat 17-18-19 tulivat Garminin mukaan 200 metriä etumatkassa, mikä hiukan ihmetytti. Juoksu ei tässä vaiheessa ollut todellakaan kaunista eikä mukavaa. En ollut enää jaksanut seurata kilometrivauhteja, sinne jonnekin reippaasti päälle 6 minuutin ne menivät. Nyt aloin kuitenkin vilkuilla kelloa tiuhaan, mutta matka ei tuntunut edistyvän ollenkaan. Sadan metrin juoksuun meni puoli-ikuisuutta. Jossain 18 kilsan kohdalla totesin, että mun on pakko jaksaa nyt juosta vähän ryhdikkäämmin, tai muuten saan kaikenmaailman rasitusvammat laahustaessani kumarassa. Yleensä lantion nosto ja askeleen lyhennys tuovat kuin itsestään lisää vauhtia, nyt ei. 20 kilsan laikka tuli vihdoin oikeassa kohtaa, ja totesin Garminin olevan sittenkin vielä tolkuissaan. Ekaa kertaa puolikkaalla 20 kilsaa ei mennyt alle kahden tunnin, olin tuossa kohtaa ajassa 2:02. Tuntui uskomattomalta, että kaksi vuotta sitten meni 10 minuuttia nopeammin tuohon.

Viimeinen kilometri, mutta ei puhettakaan vauhdin kiristymisestä. Kunhan nyt juoksen maaliin, loppuajalla ei mitään väliä. Lonkkakipu oli onneksi painunut jonnekin taka-alalle. Vaikka juoksu olikin tosi jäykkää, niin mihinkään ei pahemmin sattunut. Loppusuoralla etsin miestä katseellani, hän oli luvannut tulla samoille hoodeille kuin viime vuonna. Vaan ei näkynyt, olin jo vähällä hätääntyä, kunnes bongasin hänet edessäpäin. Jaksoin vielä yrittää vähän ryhdikkäämpää juoksua ja vääntää kasvoilleni jonkun hymyntapaisen. Väsyneet aivoni yrittivät tajuta, missä maali oikein on, huh tuossahan se, joko nyt vihdoin saa lopettaa?
Jess, ylitin maalilinjan, selvisin! Aika painui vähän päälle 2:10, mutta täysin yhdentekevää tuossa vaiheessa. Maalin jälkeen onnittelut perheeltä, juoksukaveri maaliin ja sitten Paavo Nurmen Stadionille. Kahvijonossa bongasin Karkin ja vaihdettiin siinä juoksukuulumisia, molemmilla helle oli vienyt voimat. Hierontapiste tuli tällä kertaa todella tarpeeseen, sillä mun pohkeet oli aivan jumissa. Olin matkalla kaatanut siihen malliin vettä päälleni, että hierontapöytään jäi mun jäljiltä iso märkä läntti! :D

Tällä kertaa oli siis tällainen juoksu. En näköjään ole kovin hyvä ennustaja, kun eilen veikkasin, että kuuma keli on pienin mun murheista. Juoksun jälkeen kuulin todella monesta suusta, miten helle oli tehnyt tepposet, joten en ollut ainoa kuumaan kangistunut. En ole koskaan ennen nähnyt useampaa pientareelle tuupertunutta, yksi näytti jopa aika pahalle, ja joku vietiin Ruissalosta pillit soiden pois. :(
Loppujen lopuksi mulle jäi kuitenkin juoksusta ihan hyvä mieli. Tämä oli puolikkaistani varmaan fyysisesti rankin, mutta henkisesti oli helpompaa kuin vaikka viime vuonna. Kun loppuajalla ei ollut väliä eikä keskeyttämishaluja ollut, niin siinähän se meni. Tossua vaan toisen eteen, vaikka rankkaa olikin, onhan sekin jonkinmoinen saavutus. Lonkkakipu vaimeni jo tuossa juoksun aikana, mutta polvi vihloi todella ikävästi kisan jälkeen portaissa. Yritän varmaan ensi viikolla päästä taas lääkäriin sen kanssa, jos saisin vaikka lähetteen fyssarille, niin pääsisin kunnolla kuntouttamaan polvea.

On tää Paavo Nurmi Puolimaraton vaan aika kiva perinne, kyllä täytyy taas ensi vuonna pistää ilmo sisään. Ekaa kertaa jouduin pääsin juoksemaan helteessä, ja olihan tää aika kokemus. Kaikki Paavon rapsat löytyy muuten tunnisteella Paavo Nurmi Puolimaraton ja kaikki kisaraportit tunnisteella kisaraportti. Loppuun pakko jakaa vielä kuvapari siitä, mitä letille tapahtuu, kun hellepuolikkaalla kaataa toistuvasti vettä päähän ja juoksee vikat 5 kilsaa pesusieni niskassa :D

12 kommenttia:

  1. Onnea juoksusta, kuumuus tuo kyllä lisähaastetta, mutta hyvin selvisit! :)

    VastaaPoista
  2. Hienosta juostu! Onnea! Hieno raportti, kivajo kuvia ja aivan mahtava tuo "puolimaratonin stailaama letti" =) Pidän tuosta muhkeaamasta versiosta ! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Muhkeampi letti näyttää kyllä kivalle, mutta takkukasaa oli todella vaikea saada selväksi! :)

      Poista
  3. Hyvin vedetty haasteista huolimatta ja kiva, kun vetäisit hihasta juoksun jälkeen niin sai tuoreeltaan purkaa fiilikset! :) Ja sun letti on hieno!

    VastaaPoista
  4. Letti :D :D Hienosti vedetty raskaassa kelissä! Onnittelut!

    VastaaPoista
  5. Hienosti meni, ja hyvin pystyi lukijana eläytymään tunnelmiin :) Kiitos rapsasta!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...