torstai 31. maaliskuuta 2016

Maaliskuun liikunnat

12 lenkkiä, 87 kilometriä. Maaliskuun 80 kilometrin tavoite ylittyikin lopulta aika helposti. Alkukuusta olin alakuloinen ja - vireinen, ja juoksut jäivät vähäisemmiksi. Pääsiäislomalla kun juoksin 12 ja 16 kilometrin lenkit, niin siinä tuli kuitenkin kirittyä vaaditut kilometrit ja vähän ylikin.

Matkalla juoksin 4 noin viiden kilometrin lenkkiä. Ekan lenkin Madeiralla juoksin jo ensimmäisenä iltana. Tiedättekö ne lenkit, joille lähtee vähän nihkeissä tunnelmissa, mutta viimeistään lenkin loppupuolella kirkastuukin, miten juoksu on parasta ikinä ja endorfiinihuuruissa rakastaa koko maailmaa. Joo, oli just sellanen lenkki. Jalat tuntuivat päivän kävelystä vähän tukkoisilta, maha oli hiukan kupliva ja unettoman yön jälkeen olo hiukan keinuva. Ihan ok fiiliksellä menin ekan puolikkaan, mutta paluumatkalla iski loistofiilis. Oli lämmin, oli ylä- ja alamäkeä, oli meri ja kaukaisiin saariin vielä paistava aurinko toi lomafiiliksen. Muutenkin kaikki reissun lenkit tein hyvällä mielellä. Nautin täysin siemauksin sulasta maasta, lämmöstä ja maisemista.

Salilla kävin neljästi, mikä on ihan hyvin ottaen huomioon pariviikkoisen tauon saleilusta reissun vuoksi. Aion jatkaa salikäyntejä vielä huhtikuussakin, olen nyt sen verran innostunut treeneistä. Lisäksi huhtikuussa on tarkoitus juosta kolminumeroiset kuukausikilometrit ja aloittaa vauhtitreenit kesän puolikasta silmälläpitäen.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Maaliskuun juoksuvaatteet

Tämän kuun esiteltävät juoksurytkyt ovatkin todellisia luottokamoja! Takki on Socin, Stadiumista, ja ainakin 5 vuotta vanha. Oli todellinen löytö, maksoi alennusrekissä kympin, ja on ollut todella kovalla käytöllä vuosien saatossa. Takissa on kaikki kohdallaan. Se on tuulenpitävä, hengittävä ja kevyt. Siinä on tarpeeksi korkea kaulus, hyvän pituiset hihat peukaloaukoilla ja sopivan kokoiset taskut. Tykkään juoksutakissa siitä, että se on todella kevyt ja pieneen tilaan mahtuva ilman ylimääräisiä krumeluureja. Olen yrittänyt löytää vastaavaa takkia myöhemminkin, mutta en ole löytänyt yhtä hyvää ja halpaa. Socin mallikin on huonontunut tästä, ja takeissa on ollut aina jotain vikaa, kuten liian lyhyet hihat tai vain puolikorkea kaulus, jonka vetoketjun pää hankaa ikävästi kaulaa. Mutta ei tässä takissa, tämä on ihan täydellinen, olisimpa älynnyt ostaa näitä kaksin kappalein aikoinaan.


Alkukuusta käytin vielä samoja tuulihousuja kuin helmikuussakin, mutta nyt loppukuusta olen siirtynyt jo trikoisiin. Ostin nämä Newlinen täyspitkät trikoot vuosi sitten Sportamoren alennuksesta 14 euron hintaan. Nämäkin kuuluvat sarjaan Löytö. Trikoissa on pitkäkoipiselle (olen 175cm) tarpeeksi pitkät lahkeet, vetoketjut lahkeensuissa ja kunnon vetoketjullinen tasku pepun päällä. Minusta tasku juoksutrikoissa on ihan ehdoton, ja jollain minikokoisella piilotaskulla ei pitkiksillä ole mitään virkaa. Näiden trikoiden taskuun mahtuu älypuhelin, tai vaihtoehtoisesti vaikka avaimet ja energiageelejä. Onpa minulla joskus ollut trikoiden taskussa pieni juomapullokin! Ainoa pieni miinus trikoissa on se, että mun pölkkynilkkojen kanssa lahkeiden vetoketjut eivät mene kiinni. Lahkeensuissa on silikoninauhat, jotka tekevät niistä kireät. Onneksi tämä ei kauheasti haittaa, sillä lahkeet ovat tosiaan niin pitkät, että lahjevetoketjut voi jättää sentin-pari aukikin ilman, että nilkka saa vetoa.

Miten voi asukuvien otto olla näin vaikeaa?! Otettiin jo pääsiäisenä siskon kanssa kuvia ulkona, mutta myöhemmin kuvat koneelle siirrettyäni totesin, että eihän niissä näy ollenkaan kunnolla se pääasia, eli lenkkivaatteet. Mies joutui sitten taas kuvauspuuhiin, mutta ei se jaksanut(!) lähteä ulos, joten eipä noistakaan kuvista hääppöisiä tullut. :D

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Patikointia Madeiralla

Miten löytää huimien korkeuserojen saarelta patikointireittejä, joille korkeanpaikankammoinenkin uskaltautuu? Siinä oli ykköskysymys, kun selvittelin Madeiran matkamme tulevia patikointireittejä etukäteen opaskirjoista. Kolme vuotta sitten, ensimmäisellä Madeiran matkallamme, hyppäsimme matkaan äkkilähdöllä, ja sain käsiini vain jokusen opaskirjan, mutta nyt minulla oli aikaa perehtyä tarkemmin saaren lukuisiin kastelukanavia eli levadoita seuraileviin reitteihin. Patikoinnista kiinnostuneita suosittelen ehdottomasti tutustumaan etukäteen vaellusoppaisiin, sillä Madeirasta on julkaistu useampikin hyvä patikointiopas. Levadoita seurailevat reitit ovat pääosin selviä, mutta erityisesti reitin löytämisessä ja vaikeustason määrittelyssä oppaat ovat arvossaan. Tällä kertaa tutkailimme erityisesti Rolf Goetzin teosta Madeira retkeilyopas - 50 kauneinta reittiä levadoilla ja vuoristossa. Voin lämpimästi suositella tätä kirjaa, se on myös monessa kirjastossa saatavana e-kirjana, joten helppo ottaa älylaitteella mukaan reissuun. Opaskirjoja selaillesssa kannattaa huomioida, että reitin vaikeustasoja on kuvattu paitsi fyysisen rasittavuuden myös reitin teknisyyden ja vaarallisuuden mukaan. Jos Goetzin kirja varoittaa huimauksen vaarasta ja Sunflowerin opas kertoo, että reitillä on "Danger of vertigo", reitti ei sovi korkeanpaikankammoiselle! Toisaalta jokin keskivaativaksi määritelty reitti saattaa olla hyväkuntoiselle helppo, siinä on vain enemmän nousua ja/tai laskua kuin helpoimmissa reiteissä. 

Levada dos Piornais

Tälle kaupunkilevadalle lähdimme heti ensimmäisenä kokonaisena päivänä. Reitti on kuvattuna mm. englanninkielisessä Sunflower Booksin Landscapes of Madeira -teoksessa. Aamulla satoi, mutta päätimme siitä huolimatta hiukan patikoida, ja kohteeksi oli helppo valita Lidon hotellialueelta alkava reitti, joka ei edellyttänyt bussimatkoja tms. Ja kannatti lähteä, sillä kun pääsimme levadalle, alkoi aurinkokin paistaa! Piornaisin kaupunkilevadaa pidetään vähän tylsänä, ja ompa levadalla ollut joskus ilmeisesti ongelmia paikallisen nuorison toimestakin, mutta meidän mielestämme se oli ihan kelpo kävely. Tosin patikoimme levadaa vain kolmisen kilometriä, koska meillä oli iltapäiväksi varattu retki Nunnien laaksoon ja koska tuossa kohtaa levadalta oli helppo laskeutua alas hotellialueen läpi kulkevalle Estrada Monumental pääkadulle.


Levada dos Piornais kulkee hotellialueen yläpuolella, osin asutuksen ja viljelysten keskellä, osin pienen kukkulan rinteellä. Näköalat merelle ovat ihan kivat, ja me näimme matkalla mm. banaanin, kurpitsan ja papaijan viljelyä. Ylärinne oli paikoin näkymättömissä betoniseinän takana, paikoin rinteellä kasvoi kaktuksia tai kukkia ja muutamin paikoin oli asutustakin. Häiriköiden sijaan kohtasimme levadalla mm. kulkukissan, juoksijan, laitumella laiduntavia lehmiä, saksalaisen perheen ja paikallisen mummon kauppakasseineen, joten en usko nuorisojoukkojen olevan mikään suuri ongelma. Jos olisimme jatkaneet pidemmälle, olisi levadalla tullut vastaan myös huimia näkymiä, mutta laskeuduimme alas ennen niitä, eikä levadan alkuosuus ollut millään lailla pelottava korkeanpaikankammoiselle. Mukava pieni patikointi tutustuttaa Madeiran pienviljelyyn ja tarjoaa näkymiä hotellialueelle ylhäältä päin.


Ribeiro Frio, Balcoes ja nousu Feiteras da Baixon ylängölle

Minulle reissun kohokohta oli ehdottomasti Ribeiro Frion kylästä lähtevät levada-polut. Reissumme kolmas päivä valkeni puolipilvisenä, eikä vuorillakaan näkynyt sumua. Uskaltauduimme siis suuntaamaan kohti vuoristoa ja reiteille, joita suositellaan vain selkeällä säällä. Suuntasimme bussilla ensin keskustaan ja sieltä toisella bussilla Ribeiro Frioon, jossa katsastimme ensin kuuluisan Balcoes-näköäalapaikan (Goetzin kirjan reitti 18). Huimille näkymille meidät johdatti yksi saaren lyhyimmistä levadakävelyistä, edestakainen reitti oli hiukan yli kolme kilometriä. Reitti oli kuitenkin hieno, ja matkalla nähtiin sekä erilaisia sammaleita ja saniaisia että joitain kotoa tuttuja huonekasveja jättikoossa. Balcoesilta avautui näkymä saaren korkeimmille huipuille, jotka tosin näkyivät meille pilvien lomasta. Näkymä saaren pohjoisrannikolle oli kuitenkin selkeä ja paikalla meitä viihdyttivät veikeät Madeiranpeipot. Tämä oli todella helppo ja myös hiukan ruuhkainen patikointi, joka kuitenkin tarjosi kivan piipahduksen laurisilva-metsään ja näköalan Madeiran korkeimmille vuorille.


Päivän pääkohde oli kuitenkin 7,5 kilometrin ympyräreitti Ribeiro Friosta (860m) ylängölle lähes 1200 metriin ja sieltä laskeutuminen (Goetzin kirjan reitti 20). Balcoesin kipittelyn jälkeen tutkailimme hetken kylän kalankasvatusaltaita ja sitten söimme lounaan paikallisessa Forelli-ranvintolassa. Ravintolan alapuolelta lähtevä reitti ylitti ensin Ribeiro Frion eli kylmän joen, ja seurasi sitten Levada do Furadoa kiemurrellen jyrkällä rinteellä. Alkuun reitti oli leveä ja polun ylle kurkottelevien laakeripuiden varjostama. Välillä tuli kosteampia kohtia, joissa vesi valui sammaleen peittämää seinämää pitkin pieninä vesiputouksina levadaan. Vähitellen kulkureitti kapeni. Paikka paikoin oli aika huimia kohtia, ainakin näin korkeanpaikankammoisen näkökulmasta, kun ylärinteen ja pudotuksen väliin jäi vain puolen metrin verran kävelytilaa. Näillä kohdilla suojana oli vaijerikaide, ja varsin näyttävät maisemat, jotka itseltä jäivät osittain näkemättä, kun keskityin etenemään kapeaa reittiä. Jännää oli, ja olikin tavallaan helpotus, kun rinneosuus päättyi, ja Portelaan johtavan reitin sijaan siirryimme nousemaan ylängölle porrastettua polkua.


Nousu oli paikoin hyvinkin rankka, mutta tykkäsin paljon tästä osuudesta, kun kroppa sai tehdä töitä, eikä korkeus pelottanut. Polku kulki vanhan kastelukanavan viertä, eikä ollut lainkaan niin hoidettu kuin reitin alkuosa. Nousun ensimmäisen 20 minuutin aikana kanavassa ei virrannut ollenkaan vettä, ja syykin selvisi tasannekohdassa, kun kanavan yläjuoksulta syöksyvä vesi olikin etsinyt uuden reitin ja katkaissut polun kuohujen alle. Tuosta ei olisi lenkkareilla selvinnyt kastumatta, vaikka virta ei missään nimessä syvä ollutkaan, mutta onneksi huomasimme, että ylärinteen kautta sortuman pystyi kiertämään kuivin jaloin, ja pieni kiipeily oli vain hauska lisä reissuun. Levadat ja niiden vierellä kulkevat polut ovat yleensä hyvinkin tasaisia, joten nousu oli mukavaa vaihtelua muuten fyysisesti helppoon vaellukseen. Kävimme myös katsastamassa kanavan alkulähteen, jossa joen vesi oli ohjattu levadaan, ja jatkoimme siitä vielä kipuamista. Laakeripuumetsässä oli viileää, mutta nousun myötä päältä lähti ensin takki ja ylängöllä paitakin. Nousimme lähes 300 metriä noin 2,5 kilometrin matkalla, ja kun metsä vaihtui ylänköön, olikin se aika hämmästyttävä hetki. Varjoisasta lehtimetsästä putkahdimme havupuiden ympäröimälle aurinkoiselle niitylle, jossa lampaat laidunsivat kaikessa rauhassa. Vain muutaman kilometrin matkalla Madeira tarjosi meille aivan huikaisevan kirjon erilaisia maisemia ja kasvillisuutta!


Nousimme lampaiden keskellä vielä hiukan ylemmäs, ennen kuin aloimme laskeutumaan ylängön länsipuolta takaisin Ribeiro Frioon. Laskeuduimme pääosin vanhaa, pienin kivin porrastettua tietä, jota naavaa riippuvat puut kehystivät hienosti. Alueella kasvoi parin metrin korkuista pensasmustikkaa, maistoinkin muutaman, mutta olivat vielä melko raakoja marjat. Vähitellen laskeutuessamme aurinkoinen ja kuiva varvikko muuttui kosteammaksi sammalikoksi ja saniaisten peittämäksi ja pian olimmekin taas karppialtailla. Kierros oli todella mieleenpainuva, koska kasvillisuustyyppi vaihtui aivan toiseksi useampaan kertaan. Alun huimat näköalat vaihtuivat jyrkkään mutta huimaamattomaan nousuun, sitten lammaslaitumeen ja lopulta jyrkkään, mutta ihan mukavaan laskuun nyt jo tutuksikin käyneeseen kylään. Huikeaa!

Tällä kertaa tekemiemme levadapatikointien lisäksi korkeanpaikankammoisille voin suositella ainakin reittiä Jardim Botanico – Camacha. Tuon noin 10 kilometrin patikoinnin teimme viime reissulla 3 vuotta sitten, ja kuvasin sitä hiukkasen tässä postauksessa. Paljon hienoja reittejä jäi vielä kahdenkin matkan jälkeen koluamatta, joten saattaapi olla, että Madeira kutsuu joskus tulevaisuudessa vielä!

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Ihana loma! ja muita kuulumisia

Vaikka olenkin jo jakanut täällä reissun kuvasatoa, niin olenko huomannut kertoa, että oli kertakaikkisen upea ja ihana reissu? Hehkutetaan nyt oikein olan takaa siis, ei kai teitä jo kyllästytä? No, kun alkukuusta valittelin täällä alavireisyyttä, niin ehkä voin nyt hiukan innostellakin. Ainakin alavireisyys oli poispyyhitty Madeiralla vierailun ajaksi. Nautin täysin siemauksin lämmöstä ja auringosta silloin kun paistoi, ja sade- ja pilvipäivinäkin oli sentään lämmintä ja sulaa Suomen olosuhteisiin verrattuna. Matka meni kaikin puolin hienosti ja ainoa vastoinkäyminen oli paluulennon reipas myöhästyminen, mutta onneksi niin päin.


Nyt Suomeen palattuani olen kyllä ollut melkoisen väsynyt, sillä myöhästyneen lennon vuoksi pääsin nukkuumaan vasta kolmen maissa, ja seuraavana päivänä oli normi työpäivä. Siitä kun selvisin, niin seuraavana päivänä olin duunissa puoli kuuteen, kun yritin saada jotain tolkkua loman aikana kasaantuneisiin töihin. Mutta siitäkin selvittiin, ja kun nyt on pääsiäislomaa, niin eiköhän ns. normaalielämä ala maistua taas ensi viikolla.


Juoksin reissuviikolla 20 kilsaa. Neljä aamu- tai iltalenkkiä Funchalin hotellialueella Lidossa. Tuo onkin sitten maaliskuun ainoa viikko, kun olen saanut kasaan kuukausitavoitteen mukaiset viikkokilometrit. Eli nyt olisi hiukan kirittävää. Maaliskuussa on kasassa 53 kilometriä tavoitteen ollessa 80 km. Tilanne vaatii pitkiksiä! Tuossa noin tunnin päästä olisi tarkoitus lähteä kirmaamaan harmaaseen säähän, joten nyt aamupalaksi hiukan mämmiä! :) Postauksen kuvat ovat Ribeiro Frion karppialtailta.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Lomakuveja!

Suunnitelmissa on kirjoittaa postaukset reissun patikoinneista ja juoksuista, mutta koska hillitön väsymys-kooma, tänään ajattelin jakaa vain muutaman lomakuvan. Vaikka patikointi on se ykkösjuttu, mitä suosittelen Madeiralla tekemään, on siellä paljon muutakin kivaa!


Madeiralla kasvaa valtavasti erilaisia kukkia, ja vaikka suurin kukkasesonki (ja kukkafestivaali) onkin loppukeväästä, löytyy saarelta aina jotain värikästä kukkaa ihasteltavaksi. Jos haluaa tutustua saaren floraan tarkemmin, suosittelen käyntiä jossain Funchalin ympäristön lukuisista kasvitieteellisistä puutarhoista. Viimeksi olimme Montessa, nyt vierailimme Jardim Botanicossa ja sen lähellä sijaitsevalla orkideatarhalla.


Lidon hotellialueelta lähtevä rantabulevardi kannattaa kävellä tai juosta ainakin kertaalleen. Lyhyellä matkalla on paljon ala- ja ylämäkeä, erilaisia kasveja, jylhiä näkymiä mereen sekä kulkukissoja. Kissat ovat laihoja, mutta pääosin hyväkuntoisia, ja hyvät ihmiset käyvät niitä säännöllisesti ruokkimassa. Kävelylle kannattaa ottaa mukaan kissanruokaa, yleensä jostain löytyy aina sille syöjä.


Funchalin vanhassa kaupungissa kannattaa käydä ainakin kertaalleen. Kapeita kujia, runsaasti ravintololoita ja taidokkaita seinä- ja ovimaalauksia.


Jos haluaa merelle päin katsomaan satojen metrien korkeuksiin kipuavia rantakallioita ja ehkä myös valaita ja delfiinejä, vaihtoehtoja on useita. Viimeksi vietimme muutaman aurinkoisen tunnin katamaraanilla pyöriäisiä bongaten. Tällä kertaa kipusimme Kolumbuksen Santa Maria -laivan kopion kyytiin merirosvohenkiselle purjehdukselle.


Tässä hiukan vinkkejä ja kuvasatoa Madeiralta. Toivottavasti täällä Suomessakin on kohta luvassa hiukan virheämpää maisemaa ja kesäkukkia. Hyvää pääsiäistä lukijoille!

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Terveiset Madeiralta!

Terkkuja vehreältä Madeiran saarelta! Sää on ollut hyvin vaihteleva, mutta ollaan päästy patikoimaan ihan hyvässä kelissä, ja korkeanpaikankammo on saanut runsaasti siedätyshoitoa. :)




sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Huonon juoksuviikon päätteeksi hyvä lenkki

Viime viikolla jo valittelin alavireisyyttä, ja sama meno jatkui tälläkin viikolla. Ennen viikonloppua juoksukilometrejä oli kasassa ruhtinaalliset kaksi. Salilla olen käynyt kerran viikkoon, joten nyt ollaan liikuttu aika pitkälti samoissa liikuntamäärissä kuin aikaisempina vuosina talvikuukausina. Energisten tammi- ja helmikuiden jälkeen on siis tullut hiukan takapakkia. No, tällainen kevätväsymys on mulle aika tyypillistäkin, joten en ala huolestumaan vielä, eiköhän reissu ja pääsiäinen lataa taas akkuja.

Viikonlopun pitkikselle lähdettäessäkään fiilis ei ollut paras mahdollinen, ja suunnittelin tekeväni 12 kilometrin helpon lenkin. Eka kilsa meni palellessa. Vaikka olin mielestäni pukeutunut säähän nähden ihan riittävän lämpimästi, jäätävä vastatuuli ja lumipenkasta hohkava kylmyys tuntui. Vasta parin kilometrin juoksun jälkeen aloin lämmetä, mutta sitten kulkikin ihan kivasti, kun kuntoreitti oli vielä enimmäkseen sula. Tilanne olikin toinen, kun noin 4 kilometrin jälkeen käännyin vähemmällä käytöllä ja metsän keskellä menevälle osuudelle. Turussa on ihan hyvät kuntoilureitistöt, mutta ilman minkäänlaista talvikunnossapitoa keli on välillä aika jäätävä. Nytkin baana oli parin kilometrin pätkältä pelkkää jäätä. Kävelin ja liu'uttelin pahimmat osuudet ja yritin mahdollisuuksien mukaan juosta lumisella penkalla tai pellon laidassa, mutta oli helpotus päästä sulalle pyörätielle 7 kilometrin kohdalla. Fiilis olikin siinä vaiheessa vielä sen verran hyvä, että pikaisen laskutoimituksen jälkeen suuntasin lenkin loppuun vielä pienelle kiertoreitille, ja sainkin kasaan 14 kilsan lenkin.

Oli kivaa juosta vähän pidempi lenkki, viime pitkiksestä onkin aikaa jo kaksi viikkoa, ja varmaan seuraavaksi vasta pääsiäisenä lähden yli kympin lenkille. Reissulla jos tulisi pieniä, muutaman kilometrin lenkkejä tehtyä 3-4, niin siihen olisin tyytyväinen. Sääennusteet lupaavat edelleen Madeiralle hiukan epävakaista säätä, mutta nyt päivälämpötilan ennusteet ovat kohonneet yli 20 Celsiuksen, hyvältä näyttää sen puolesta. Nyt pitääkin jatkaa pakkaamista. Kivaa viikkoa lukijoille!

torstai 10. maaliskuuta 2016

Matkakuumetta

Juoksujutut uupuvat nyt blogista, sillä tällä viikolla en ole käynyt vielä kertaakaan lenkillä, joka päivä on ollut jotain muuta ohjelmaa. Ensi viikon reissun kanssa pitää säätää kaikkea pientä. Plus telkusta tulee ampuhiihdon MM-kisat, joten olen viettänyt poikkeuksellisen paljon aikaa sohvannurkassa.
Madeiralla on nyt ollut melko epävakaista ja samanlaista säätä on luvattu myös meidän lomaviikolle. Höh. No, säälle ei mitään voi, ja tuskin siellä nyt joka päivä sataa. Kolme vuotta sitten meille sattui odotuksiin nähden paljon parempi sää, ja jotenkin sitä mielikuvissaan näkee lomakohteen aina auringonpaisteessa. Ehkä vähän siis vie mieltä matalaksi, kun on luvattu pilvistä ja melko viileääkin.
Hiukan tuo luvattu epävakaisuus ja viileys vaikuttaa pakkaamiseen, kun olen jo varautunut siihen, että reissulla tarkenisi shortseissa ja hameissa. Sitä ei haluaisi pakata mukaan kasaa pitkiä housuja ja huppareita, jotka vievät runsaasti tilaa matkalaukussa, jos niitä ei sitten tarvitsekaan. Olin suunnitellut, että pärjäisin yksillä farkuilla, jotka laitan lentokoneeseen, sekä yksillä pitkillä urheiluhousuilla. Itse asiassa mulla ei oikein olekaan toisia housuja... :D Tai siis lähes kaikki urheiluhousut ovat jotenkin ulahtaneita, sellaisia, että menevät kyllä hyvin juoksulenkeillä niissä puskissa, joissa yleensä kirmaan, mutta ihmisten ilmoille en välittäisi niitä jalkaan kiskoa. Jotenkin sitä aina reissulle lähdettäessä tajuaa puutteet omassa vaatekaapissa. Matkalle kaipaa nimenomaan pukinetta, joka on ehjä ja siisti, toimii monessa tilanteessa, ei rypisty ja sopii yhteen muiden vaatteiden kanssa.
Meillä on etukäteissuunnitelmissa kolme kivaa patikointireittiä, joista ainakin yksi on sellainen, johon ei suositella menoa sateella tai sumussa, joten siinäkin mielessä epävakaa sää aiheuttaa epävarmuutta. Jos sää ei suosi patikointia, niin ehkä sitten hyppäämmekin turistibussikierrokselle ja tutustumme saareen sitä kautta. Olen myös miettinyt, että jos patikointi jää vähemmälle, niin voin sitten tehdä useampana päivänä pienen juoksulenkin, tiedossa on kuitenkin sulaa maata ja lämpöasteitakin päivisin vähintään 15, onhan se ihan eri kuin se sää, johon olen täällä Suomessa jo totaalisen kyllästynyt. Olen yrittänyt kääntää mieltä positiivisempaan suuntaan, mutta kun mää niin tykkään lämpimästä ja auringosta, kyllähän niitä sitten kaipaisi. Postauksen kuvat ovat viime reissulta, niistäkin näkee, miten aurinko helli reissuamme silloin.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Alavireinen viikko

Uni on taas vältellyt ja koko viikko on mennyt hyvinkin väsyneenä ja unettomuuteen turhautuneena. Herkkulakon päättyminen ei ole auttanut asiaa, sillä väsyneenä herkutteluun en ole saanut mitään kontrollia, vaan mussuttanut kaksin käsin suklaata "kun nyt kerran saa syödä".

Juoksin kokonaista 12 kilometriä, tuli siis pidettyä vähän kuin kevennetty viikko tähän. Yksi lenkki jäi väliin suoraan sanottuna ihan siksi, että jumahdin töiden jälkeen sohvalle suklaalevyn kanssa, ja vaikka kuinka olin kotimatkalla kuvitellut, että lähtisin lenkille sitten hiukan myöhemmin, niin eipä persaukseni enää noussutkaan sohvalta. Torstaina, kun sitten jaksoin käydä hölkkäämässä nelisen kilometriä, ihmettelin myös korkeita sykkeitä. Pelästyinkin jo, että olenko tulossa kipeäksi, mutta varmaan vain unettomuus ja väsymys nostivat sykettä.

Olen myös aivan totaalisen kyllästynyt pakkasiin ja liukkaisiin keleihin. Tää talvi on jo niin nähty, voitaisko jo siirtyä kevääseen. Vaikka tällä viikolla ei olekaan ollut erityisen kylmää, minusta ilma on tuntunut todella kalsealle ja työmatkoillakin olen hytissyt jotenkin tavallista enemmän. Tuntuu, ettei lenkeilläkään tule kunnolla lämmin!

Eli tällä kertaa tällaista, onneksi Madeiran matkaan on enää viikko, eiköhän se viimeistään saa mielialaa nousuun. Tosin olen tässä miettinyt sitäkin, että hyvä kun reissusuunnitelmat tuli tehtyä jo pääosin tammi-helmikuun vaihteessa, nyt ei vaan olisi energiaa keskittyä niihin ja siitäkin tulisi varmaan lisästressiä.

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Herkuton helmikuu - miten meni?

Pitikö herkuton helmikuu? 
Kyllä vaan, en syönyt ollenkaan niitä juttuja, jotka olin etukäteen määritellyt herkuiksi.

Oliko vaikeaa/helppoa? Tuliko mielitekoja? 

Siinä mielessä helppoa, että kun päätöksen oli kerran tehnyt, niin siinä pysyminen ei vaatinut sen kummempaa itsekuria. Vaikeaa sikäli, että mielitekoja oli, ja paljon! Erityisesti lakon alkuun ja sitten myös loppupuolella oli kaikennäköisiä mielitekoja. Kuun loppupuolella huomasin myös, että hiilareita teki mieli tavallista enemmän ja useammin.

Huomasitko lakolla suotuisia vaikutuksia olossa tai painossa? 

Herkuttoman helmikuun alkupuolella ostin ja söin paljon hedelmiä, kun ajattelin niillä voivani huijata makeanhimoa. Runsas hedelmien mussutus ja herkuista kieltäytyminen tuntuivat vaikuttavan olotilaan suotuisasti ja olo oli kevyt sekä virkeä. Kuun loppupuolella mulla oli taas vähän uniongelmia, ja vaikka en syönytkään herkkuja, ei syöminen ollut erityisen terveellistä, eikä olotilassakaan ollut mitään muutoksia. Kuun aikana paino ei myöskään ainakaan laskenut -.-

Mitä opit? Vai opitko mitään? 
Osaan taas vähän paremmin tunnistaa ne tilanteet, kun herkuttelu lipsuu helposti liiallisuuksiin. Mutta osaako sitä sitten arjessa kyseenalaistaa niitä omia ajatusmallejaan ja oikeasti toimia toisin, sitä en tiedä…

Mites nyt, kun lakko päättyi? 

Heti ensimmäinen maaliskuuta söin (pienen) rasian suklaata, jonka olin saanut ystävänpäivälahjaksi. Ja sen jälkeen joka päivä on tullut vedettyä herkkuja yli kohtuuden, eli ole kompensoinut herkkulakkoa nyt sitten herkkuövereillä... Kuukausi oli ehkä hiukan liian pitkä aika yhdistettynä viime päivien uniongelmiin, niin nyt olen sitten antanut kaikille mieliteoille periksi. Överien jälkeen edessä on siis kohtuuden opettelu.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...