torstai 20. heinäkuuta 2017

Kiva juoksureitti Maarianhaminassa

Ruotsinlaivalla olen jo tosi pitkään aina Maarianhaminan pysähdyksellä katsellut kaihoisasti Länsisatamasta lähtevää ulkoilureittiä. Risteilyalusten laiturin kohdalla aivan rannassa kulkeva ja sitten puusiltaa kallioiden taakse katoava reitti on näyttänyt kerrassaan houkuttelevalta juoksureitiltä. Tämän kesän lomareissulla pääsin vihdoin testaamaan lenkkireitin!


Ulkoilureitti kulkee Maarianhaminan länsirantaa ja kiertää eteläosassa katuja pitkin itärannan poluille. Reittikartta löytyy mm. turistikartasta, jota on jaossa laivoilla. Itse kysyin reitistä etukäteen Karkkipäivän Sannilta, koska netistä ei löytynyt selkeää karttaa, josta olisi nähnyt, mitä katuja pitkin länsirannalta noustaan etelän asuinalueelle. Sainkin hyviä vinkkejä, joiden turvin selvisin eksymättä! Otin mukaan myös tuosta turistikartasta leikatun kappaleen, josta oli hyvä seurata menoa. Länsipuolella ulkoilutie ei nimittäin ollut kovinkaan hyvin merkitty, ja ilman karttaa ja ohjeita olisin joutunut aika monessa kohtaa arpomaan, mistä mennä.


Tiistaipäivä oli meidän reissun ainoa kokonainen päivä, ja samalla päivä, jolloin saatiin sadetta aamusta iltaan. No, kun muut jäivät kämpille nukkumaan ja pitämään sadetta, minä suuntasin lenkille. Ja itse asiassa sää oli juoksulle ihan hyvä, sillä pisaroita ripsotteli vain hiukan ja varsinkin länsipuolella oli aivan tyyntä. Juoksin ensin majapaikastamme Torggatanilta Länsisatamaan ja etsin sieltä reitin alkupään.


Länsilaidalla juoksureitti kulki puista kävelytietä ja nousi portaita ylös kallioille. Näkymät merelle olivat juuri niin kivat, kuin olin ajatellutkin. Kalliosen osuuden jälkeen reitti laskeutui taas merenrantaan ja kohti pientä kalasatamaa. Kalakorttelista reitti jatkuikin sitten pyöräteitä pitkin asuinalueiden halki.


Etetäosassa oli upeita taloja ja vielä hienompia puutarhoja. Näin heinäkuun alkupuolella kukat olivat täydessä loistossa ja pysähdyinkin nuuhkimaan ja pällistelemään kukkasia tämän tästä. Reitti tarjosikin runsaasti koettavaa kaikille aisteille. Maisemien lisäksi mieleen jäi eritysesti polun reunasta leikatun heinän, piha-aitoina kasvavan jasmiiniin sekä itärannassa kukoistavan mesiangervon tuoksut.



Itärannan osuus reitistä koukkasin monen pienen poukaman kautta, joissa olisi voinut pulahtaa mereen. Lisäksi itäpuolella juoksin mm. leirintäalueen läpi. Loppumatkasta alkoi sataa hiukan enemmän, joten oikaisin puistosta kaupungintalon liepeiltä takaisin majapaikkaan, enkä jatkanut aivan Itäsatamaan asti. Matkaa kertyi yhteensä 7,8 kilometriä. Hölkkäsin leppoisaa vauhtia ja pysähtelin jatkuvasti, niin aika meni reippaasti päälle tunti.


Minusta on ihanaa päästä matkoilla myös juoksemaan. Se tarjoaa kivan hengähdystauon yksin vain omien ajatusten kanssa. Lisäksi matkakohteesta näkee ja kokee aina eri puolia juosten. Tämä Maarianhaminan juoksureitti oli ehdottomasti kokemisen arvoinen, mulle jopa yksi matkan kohokohtia. :)

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Ruissalo Summer Trail

Kesän toistaiseksi lämpimin päivä ja tiedossa polkujuoksukisa, joka starttaisi tasan keskipäivältä. Etukäteen hiukan hirvitti, että läkähtyykö sinne puskaan, mutta olin myös aika innoissani, kun pääsi juoksemaan ihanassa kesäkelissä.


Elämäni ensimmäisessä polkujuoksutapahtumassa en vielä yhtään tiennyt, mitä odottaa. Nyt toisessa polkukisassa oli jo varmempi fiilis, varsinkin kun Ruissalon polut olivat jo tuttuja. Ruissalo Summer Trailissa oli valittavana 8,7 ja 12,7 kilometrin reitit, ja itse lähdin lyhyemmälle matkalle polkujuoksemaan. Ennen lähtöä kävin tsekkaamassa sen, miten reitti kulki Saaronniemen rannan liepeillä aivan viimeisellä kilometrillä, ja hyvä olikin käydä tutustumassa tuohon osuuteen, sillä oman juoksun jälkeen pääsin ohjaamaan pariakin kisaajaa oikeaan suuntaan tuossa. Rannalla oli kisan loppuvaiheissa jo aika lailla ihmisiä eikä reitti ollut tuossa kohtaa niin selkeä. Suurin osa reitistä kulki jo aiemmilta lenkeiltä tuttuja polkuja, jotka olivat onneksi tosi hyvin merkittyjä. Postauksen reittikuvat ovat 1,5 viikon takaa juoksemaltani polkulenkiltä.


Järjestäjät kertoivat, että vielä edellisenä päivänä polkujen opastenauhoja oli käyty vandalisoimassa, mutta onneksi porukka sai opasteet kuntoon kisaan mennessä. Heti lähdön jälkeen suunnattiin kapealle polulle, ja se olikin mulle kisan jännittävin osuus. En ole koskaan mennyt polkujuoksua porukassa, ja nyt sekä edessä että takana tuli juoksijoita niin, että oli vaikea mennä omaa vauhtia. Yritin tuossa vain pysyä pystyssä ja olla olematta kenenkään tiellä. Kun polulta siirryttiin hetkellisesti pyörätielle, pääsin ohi edellä menneistä hiukan hitaammista tyypeistä ja asetuin MS Parman asussa kisaavan mimmin peesiin.


Kuuvan lenkillä oli jonkun verran juurakkoista mäntymetsää, kallioita ja pitkospuita, mutta iso osa reitistä kulki myös sorapohjaista ulkoilureittiä pitkin. Olin ajatellut juoksevani noin 6:30 kilometrejä, mutta alkupuoliskolla vain teknisempää polkuosuutta sisältänyt kilometri meni tuohon tahtiin. MS Parman mimmi veti tasaista 6:10 vauhtia, ja vaikka vähän mietin, oliko vauhti mulle liian kovaa, juoksu kulki peesissä kuin itsestään. Vähän ennen nelosen täyttymistä ajattelin mennä vuorostani vetämään, mutta pian tulikin puolen matkan juomapiste ja sen jälkeen peesiapua tarjonnut mimmi jäi taakse.


Ohitin toisenkin selän siinä 5 kilometrin hujakoilla. Mietin, kostautuisiko suunniteltua kovempi alkuvauhti, kun tultaisiin Ruissalon saaren pohjoisosien kallioisemmille osuuksille. Odotettavissa olisi nousua, juurakoita, kiviä ja kiviportaita. Päätin jo etukäteen kävellä kiviportaat ylös, koska en hyötyisi nousussa juoksemisesta vauhdillisesti yhtään ja olisi turvallisempaa kävellä etten toikkaroisi itseäni nurin. Nousun laella jaloissa hapotti silti aika lailla ja alamäkikin oli aika vaativaa. Selvisin kuitenkin yllättävänkin hyvin kivikoista ja kun reitti kaartoi taas ulkoilutielle, sain jalatkin ihan kivasti rullaamaan vauhdikkaampaan menoon. Kisan hitain kilometri oli tuolla vaativimmalla mäkiosuudella 7:18 ja heti sen jälkeen tuli vauhdikkain kilsa 5:40.


Saaronniemessä reitti koukkasi vielä leirintäalueen liepeiltä luontopolulle, joka oli mulle entuudestaan vieras. Jaloissa jo painoi ja oli vaikeuksia pitää juoksuasentoa ryhdikkäänä. Kuskiksi ja kannustusjoukoksi mukaan lähtenyt sisko odotteli Saaronniemen rannalla ja sainkin siitä tsemppiä viimeiseen ylämäkeen. Vielä pieni mutta vaativa (mm. kaatuneita puita) sisältänyt koukkaus metsään ja sitten auringonpaisteinen loppusuora. Jee, maalissa ajassa 55 minuuttia!


Hauskasti mun aika tässä kisassa oli parikymmentä sekuntia nopeampi kuin 1,5 kilometriä lyhyemmällä Länsikeskus Traililla. Kertoo lähinnä siitä, että poluilla kilometrit eivät ole keskenään samanlaisia. Koska mulla ei vielä ole kovinkaan paljon kokemusta polkujuoksusta, pystyn juoksemaan selvästi vauhdikkaammin tällaisessa helpommassa maastossa. Nyt oli myös etua siitä, että polut olivat mulle tuttuja.


Tykkäsin kisasta tosi paljon! Lämpö ja aurinko eivät haitanneet yhtään, ja juoksu tuntui ihan viimeisiä kilometrejä lukuun ottamatta aika helpolta. Olin etukäteen ajatellut, että jos hyvin menee, juoksen alta tunnin ajan, mutta sehän alittuikin peräti viidellä minuutilla. Juoksun jälkeen oli ihanaa päästä samantien uimaan ja hiukan chillailemaan rantsuun. Loistopäivä. :)

torstai 13. heinäkuuta 2017

Miniloma Maarianhaminassa (taas)

Maarianhamina oli viime kesänä niin kiva, että mentiin uudestaan tänä kesänä. :) Tykästyin kaupunkiin, sillä se on kompakti ja kaikin puolin viehättävä, joskin vähän kallis. Onneksi joka paikkaan pääsee muutamassa minuutissa kävellen ja merimaisemien katselu ei maksa mitään. Viime kesän matkalla tutustuimme mm. museolaiva Pommerniin ja seikkailimme merikorttelissa, joten tällä kertaa ohjelmassa oli muita aktiviteetteja kuin perinteisimmät nähtävyydet.


Meitä lähti reissuun kaksi pariskuntaa, ja varasimme majoituksen Airbnb:n kautta. Käytin nyt palvelua ensimmäistä kertaa, ja ennen varaamista tietysti googlettelin Airbnb kokemuksia varmistuakseni palvelun luotettavuudesta. Meillä oli tilava asunto aivan Maarianhaminan keskustan tuntumassa, sijainti ei olisi voinut olla parempi. Neljälle tuo oli kahta hotellihuonetta rennompi ja sopivampi vaihtoehto, ja käytän varmasti palvelua toistekin.


Ensimmäiselle iltapäivälle ja illalle osui mukavan aurinkoinen sää, ja kuljeskelimme ympäri Maarianhaminan itäsatamaa kiireettä. Vastaan tullut vähän erilaisempi minigolf, seikkailugolfpaikka Äventyrsgolf houkutti poikkeamaan. Vietimmekin tuolla ihan kunnon tovin, sillä radat olivat sen verran haastavia, että niissä tuhraantui lyönti jos toinenkin. Onneksi golf-kierroksen lomassa pääsi nauttimaan kahvia ja jäätelöä paikan aurinkoisella terassilla. Itse jäin porukan jumboksi golftuloksissa, mutta se ei haitannut, sillä oli leppoisaa vain hengailla aurinkoisessa illassa.


Tämän reissun yhtenä ideana oli päästä testaamaan Ahvenanmaan pakohuonepelejä. Varasimme pelit Maarianhaminan molemmista Escape Roomeista, ja voin suositella lämpimästi erityisesti tuota Lost Inn -pakohuonepeliä. Pelasimme paikan toistaiseksi ainoan huoneen, Shippinn-nimisen historiallisen merenkulkuteemaisen pakopelin. Tunnelmaltaan huone oli parhaita, joita olen pelannut. Mainostan pakohuonetta mieluusti, sillä se vaikutti vähän sellaiselta hidden gem -paikalta. Kadulle Lost Inn ei juuri näy (vaikka onkin ihan keskustassa) ja nettisivut antavat ehkä paikasta hiukan vanhanaikaisen kuvan, mutta itse huone oli todella tyylikkäästi toteutettu ja tehtävät olivat kivan monipuolisia. Lisäksi paikan vetäjä oli tosi symppis tyyppi. Huone on toteutettu ruotsiksi ja englanniksi. Jos haluaa Maarianhaminan reissulla kokeilla jotain vähän erilaista tekemistä, niin suosittelen tätä pakohuonetta!


Majoituksemme sijaitsi aivan kaupungintalon ja sen puiston vieressä. Myös Itäsatamaan oli vain kivenheitto matkaa. Olikin tosi mukavaa vain vaellella kävelyteillä ja bongailla lintuja sekä nuuhkia kukkaistutuksia. Jos ei keksi muuta tekemistä, voi vain katsella asuntoalueen taloja ja puutarhoja, niissäkin on oma viehätyksensä. Tai piipahtaa kävelykadulle jätskille ja shoppailemaan. Kävimme tälläkin reissulla syömässä Dino´s -ravintolassa. Tuolla on selkeästi kaupungin parhaat sapuskat kasvissyöjälle, ja muutenkin paikka on kiva. Näkemistä ja tekemistä Maarianhamissa ja Ahvenanmaalla riittäisi pidemmäksikin aikaa, nyt meillä oli vain kolmen päivän reissu.


Laivamatkat teimme Vikingin purtiloilla ja erityisesti paluumatka oli kiva, kun sää oli erinomaisen suosiollinen, ja kannella tarkeni mukavasti. Tällä kertaa kävimme Gracella syömässä Frank's -nimisessä ravintolassa, joka olikin sopiva paikka porukalle, jossa jokainen halusi vähän erityyppistä sapuskaa. Kotimatka menikin joutuisasti auringonpaisteisella kannella hengatessa ja herkutellessa. Oli tälläkin kertaa oikein onnistunut reissu, Maarianhamina on hieno kesäkaupunki!

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Lomaa ja Instagramia!

Taivaanrannan juoksija on Instagramissa! Ja mulla alkaa nyt kesäloma! LOMA! Ja vielä pari huutomerkkiä!!!

Kesäloman aikana blogi päivittyy varmaan melko epäsäännöllisesti, mutta aikomuksenani on postailla tuolla instassa juoksukuvia ja muuta blogin aihepiiriin liittyvää. Olen ihan nyyppä vielä tuon sovelluksen kanssa, mutta eiköhän se vähitellen tule tutuksi.


Olen nykyään todella epäaktiivinen somessa tämän blogin ulkopuolella. Noin vuosi sitten poistin Facebook-apsin puhelimestani, koska se kulutti hirveästi akkua ja jumitti jatkuvasti. Nykyään jaksan käydä FB:ssä ehkä kerran viikossa ja päivittää noin kerran kuussa. En kaipaakaan yhtään enempää. Ajattelin, että voisi olla kiva kuitenkin jakaa välillä kuvapäivityksiä ja erityisesti juoksujuttuja, joita en FB:ssä juurikaan mainosta. Minut löytää siis nimellä @taivaanrannanjuoksija

Kertokaahan kommenttiboxissa, miten teidät löytää instasta! Ja tervetuloa seurailemaan!

torstai 6. heinäkuuta 2017

Ruissalo Trailin polkuja testaamassa

Turkutrailcup-sarjaan kuulunut Ruissalo winter trail muuttuikin summer trailiksi, kun polut olivat niin jäässä maaliskuussa. Hyvä minulle, sillä voitin osallistumisen Ruissalo Trailiin ja nyt pääsen juoksemaan Ruissaloon polkujuoksutapahtumaan! Toukokuussa kävin jo testailemassa Ruissalon polkuja, ja kun silloin kahdella lenkillä jäi vielä pätkiä luontopolusta kiertämättä, kävin eilen tutustumassa taas saaren polkuihin. Samalla sain aika hyvän käsityksen siitä, millaista maastoa on tulossa 16.7. Ruissalo Summer Traililla!


Tämän kertaisella polkulenkille lähdin liikkeelle kasvitieteellisen puutarhan nurkilta ja ideana oli juosta Ruissalon pohjoisosan polkuja Honkapirtin kautta Saaronniemeen. Honkapirtille asti kipittelin jo ihan ekalla polkulenkillä toukokuussa ja nyt totesin, miten huikeasti maisema muuttuu kahdessa kuukaudessa. Luulin, että polku olisi ihan tuttua, mutta siellä näyttikin ihan erilaiselta nyt keskikesällä kuin kevään kynnyksellä. Reitin alkuosa kiersi Kasvitieteellisen puutarhan ja heti alkuun jouduin kipuamaan vastikään kaatuneen puun yli. Poikkesin luontopolulta kuvailemaan lammen kasveja ja jatkoin sitten matkaa lehtimetsän halki.


Olin varannut hyvin aikaa, ja pysähtelin kuvailemaan ja katselemaan ympärilleni aina kun siltä tuntui. Polkulenkeillä kun ei kannata juostessa kauheasti ympärilleen vilkuilla. Tästä sain myös opetuksen eilen, kun ihan helpolla pätkällä pää pyöri maisemaa ihmetellessä ja meinasin lentää turvalleni, kun polulla olikin äkkiä vähän isompi juurakko. Vähän tylsemmillä pyörätiepätkillä pistin puhelimen reppuun ja kirmasin vähän reippaampaa tahtia, niin juoksu toimi samalla hyvänä vauhtileikittelylenkkinä.


Honkapirtiltä Saaronniemeen kulkeva osuus oli selvästi tämän kertaisen lenkin haastavin osuus. Alkuun polku oli helppoa, mutta sen jälkeen matkalla oli jonkun verran mäkiä ja polku oli selvästi teknisempi kuin alkulenkin helppo alusta. Tällä pätkällä kiipeilin kalliota ja hipsuttelin varovasti kamppaajajuurakoissa. Tuolla kalliolla kohtasin myös mieleen jääneen kolmikon. Kallionyppylän takaa näkyi nainen, sitten myös koira ja kun olin jo menossa ohi, huomasin porukassa myös kissan. Koira oli vapaana ja kissakin oli vapaana! Kuulemma kissa uskaltaa ulkoilla silloin, kun koirakin on mukana. Oli muuten aika lutunen otus, mitäköhän kisun palvelija ajatteli, kun jostain puskasta putkahtaa äkkiä hikinen juoksija ja alkaa lässyttää kissalle. :D


Tuolla Ruissalo Trailissa juostaan Kuuvassa sekä jonkin verran samoja polkuja kuin eilisellä lenkilläni. Ruissalon polkuja nyt kolmen lenkin verran testattuani voin todeta, että polkujuoksukisaan on valittu saaren kinkkisimmät polut. Eilisellä lenkilläni keli oli onneksi polkujuoksuun aivan ihanteellinen, polut olivat kuivia eikä tuuli haitannut juoksua. Saapuessani Saaronniemeen totesin kuitenkin, että uimiseen ja rannalla hengailuun päivä oli aivan liian kylmä ja tuulinen. Kävin kuitenkin pulahtamassa, niin sain lenkin hiet pestyä pois, vaikka merivesi olikin aivan pirun kylmää!


Ruissalo on kyllä huippupaikka polkujuoksuun! Tämän kertainen lenkkini oli pituudeltaan noin 7,5 kilometriä, ja lenkkiin meni taukoineen aikaa yli tunti. Menin ja tulin taas bussilla, ja nautin kevyen lounaan Saaronniemen Villa Saarossa ennen paluumatkaa. Jos olisi ollut lämpimämpi, olisin jäänyt rannallekin, tällä kertaa ei tarjennut. Postaukset aikaisemmista Ruissalon polkulenkeistä löytyvät tästä:
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...