lauantai 19. elokuuta 2017

Pari sanaa Turun tapahtumista

Aloin kirjoittaa kisarapsaa Maaria Traililta, mutta tekstiä alkoikin tulla ihan muusta aiheesta... Pakko kirjoittaa muutama rivi perjantaisista puukotuksista täällä Turussa. Olin itse vielä duunissa, kun kaverin puhelin soi, ja työkaveri ilmoitti paenneensa kauppatorilla puukkomiestä. Pian toinen työkaveri kuuli somesta, että keskustassa on miehiä liikkeellä puukkojen ja pesäpallomailojen kanssa. Tässä vaiheessa ainakin itse luulin, että keskustassa on menossa jotain mellakkahässäkkää tai kyse on jostain ryhmittymien välienselvittelystä tms. Siinä vaiheessa, kun tietoa alkoi vihdoin tihkua uutissivustoille, selvisi, että ihmisiä on puukotettu ja ainakin yksi on kuollut. Tapahtumat olivat sen verran järkyttäviä, että kotiinlähtö ei käynyt mielessä ennen kuin puoli kuudelta tuli (joltain viranomaistaholta) käsky tyhjentää talo ja laittaa pulju kiinni. Koko ilta kotona menikin uutisia seuraten ja kavereille viestitellen, että ovathan kaikki kunnossa.

Olin poikkeuksellisen järkyttynyt tapahtuneesta. Varmaan, kun tällaista kävi omassa kotikaupungissa ja parikin työkaveria oli kauppatorilla tapahtumahetkellä. Illalla eksyin vielä lukemaan jonkun uutisen kommenttiketjua, ja siellähän tämä rajakkiporukka oli aivan kiimoissaan tapahtuneesta, ja toivoi, että seuraavalla kerralla tapettaisiin mahdollisimman monta suomalaista naista, joilla on heidän mielestään väärä puoluekanta. Kun jokainen normaalilla empatiakyvyllä varustettu henkilö on aivan taatusti ensisijaisesti järkyttynyt ja surullinen tapahtumasta, on mielestäni aivan käsittämätöntä, että joku ilakoi ja toivoo tällaista tapahtuvan toistekin, koska siitäs saatte suvakkihuorat. Hyi helvetti.

Tänään Maaria Trailille vievä bussi lähti aivan kauppatorin surmapaikan vierestä. En ottanut kuvaa kynttilöistä ja kukista, koska se tuntui jotenkin väärältä. Seisoin vain hetken hiljaa katsellen paikkaa. Oli todella vaikea orientoitua tulevaan juoksuun, mutta toisaalta tiesin myös, että polkukisa tekisi todella hyvää ja helpottaisi synkkiä mietteitä. Hulluutta on monenlaista, mietin poluilla tarpoessani mudassa ja koikkelehtiessani kallioilla rankkasateessa.

torstai 17. elokuuta 2017

Suhde lenkkikaveriin rakoilee...

...ihan kirjaimellisesti nimittäin! Rakkaan Garmin Forerunnerini hihna on alkanut murentua :( Tai oikeastaan se on alkanut murentua jo joitain kuukausia sitten ja nykyään kellon hihnasta puuttuu jo palasia! Joihinkin Garminin malleihin saa vaihdettua rannekkeen helpostikin, mutta luulen, että tähän yli 5 vuotta vanhaan malliin ei maksa vaivaa. Olen muutenkin miettinyt uuden juoksukellon ostoa, joten eiköhän se ole edessä nyt, kun nykyinen murenee ranteeseen. Pari vuotta sitten kirjoittelin muuten ihan oman postauksen tälle lenkkikaverilleni.


Näillä näkymin pysyn Garminin leirissä myös uuden kellon kanssa. Vielä pari vuotta sitten olisin todennut, että pysyn Garminin kelloissa, mutta sen jälkeen oman laitteen ja nettipalvelun kanssa on ollut jonkun verran ongelmia. Jossain vaiheessa jatkuvat errorit tiedonsiirrossa alkoivat kypsyttää siihen malliin, että selailin ihan tosissani Suunnon kelloja ja tutustuin Movescount-palveluun sen verran, mitä nyt ilman omaa kelloa pystyy. Suunnon kelloista paljastui yksi isompi vika, eli kellon tietokenttiä ei pysty muokkaamaan kuin tietokoneen sovelluksen kautta. Garminissa on tosi kätevää, kun parilla napsulla saa muutettua kellon näkymää. Esimerkiksi tuolla RunFestissa joukkuekaveri kaipasi nopeusnäyttöä omalle osuudelleen. Muokkasin kelloon sopivan näkymän ja iskin kellon kaverin ranteeseen, kätevää. Tuossa noin kuukausi sitten tuli myös päivitys Garmin Connectiin, ja sen jälkeen palvelu on toiminut ongelmitta. Hyvin suurella todennäköisyydellä siis pysyttelen Garminin laitteissa, niin ei tarvitse opetella uutta nettipalvelua ja siirtää tietoja sinne.


Mun nykyisessä juoksukellossa on perusominaisuudet, eli nopeusnäyttö, matkan ja sykkeen mittaus, väliaikatoiminnot jne. kunnossa. Uudessa kellossa olisi varmaan kiva olla perustoimintojen lisäksi mm. askeltiheyden ja sykevälivaihtelun mittaus, joita nykyisessä ei ole. Sykkeen mittaus ranteesta ei ole erityisen tärkeä, sillä varsinkin talvella kello kulkee mulla yleensä hihan päällä. Nyt kesällä olen kyllä juossut tavallista useammin rantsuun ja matkustanut polkujuoksemaan bussilla, jolloin sykevyön mukaan otto on tietysti ollut hiukan hankalampaa kuin peruslenkeillä, joten olen alkanut miettiä, että ehkä sykkeen mittaus ranteesta olisikin ihan jees ominaisuus.

Vanhan kellon akku alkaa jo vedellä viimeisiään, ja jo maratonilla totesin, että on kätsyä, kun kello toimii myös latautuessaan. Haluan, että uuttakin kelloa voi ladata käytön aikana. Ensinnäkin toivon uudelle kellolle pitkää ikää ja toisekseen, kuka tietää, mitä ultramatkoja tms. tulevaisuus pitää sisällään.

Mikä juoksukello sinulla on käytössä? Oletko siihen tyytyväinen? Suositteletko jotain tiettyä kelloa?

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Taas polkukisaan!

Olen hurahtanut. Ilmoittauduin taas seuraavaan polkujuoksutapahtumaan, ensi lauantaina juostavaan Maaria Trailiin. Kyseessä on taas Turku Trailcup -sarjaan kuuluva polkujuoksu, samoin kuten aikaisemmatkin polkujuoksukisani. Molemmissa aiemmissa tapahtumissa on ollut aurinkoista ja päälle 20 astetta lämmintä, toivottavasti sama sää jatkuu, eikä tule sadekeliä niin kuin ennusteet nyt lupaavat.


Maaria Traililla juoksen kympin, mutta tarjolla olisi tuplamatkakin. Itseäni hirvittää hiukan jo tuo kymppikin, sillä maasto lienee selvästi Ruissalo Trailin polkuja haastavampaa. Lisäksi mulla ei edelleenkään ole alla kovin pitkiä juoksuja. Heinäkuun alun puolikkaan jälkeen olen juossut kerran kympin ja kahdesti 12 km.


Mietin aika viime tippaan tuon ilmoittautumisen kanssa, ja alunperin ajattelin, että ajankohta on huono. Kun ensi viikonloppu olikin ohjelmasta vapaa, epäröin vielä vähän kalliimman osallistumismaksun (35€) kanssa. Tapahtumassa on kuitenkin ruokatarjoilu, ja kun kerran kasvissapuskaakin on tarjolla, heitin lopulta ilmoittautumisen sisään. Maaria Trail järjestetään jo toista kertaa ja tapahtuma on selvästi vähän isompi kuin nuo aiemmat polkujuoksut, joihin olen osallistunut. Vaikka olen asunut Turussa yli 15 vuotta, tuo Maarian altaan ympäristö on mulle aivan vierasta aluetta. Kiva päästä uusille poluille kirmaamaan!


Olen tässä lueskellut juoksijoiden kokemuksia eiliseltä HCM:ltä, aika extreme säätä on ollut. Ukkosrintamat ovat kiertäneet Lounais-Suomen tänä kesänä lähes tyystin, viime viikonloppuna ehkä pikkaisen jyristeli. Postauksen kuvat ovatkin viime viikon pitkikseltä, jolloin taivaanrannassa mustanpuhuvina roikkuneet pilvet hajaantuivat lenkin aikana lähes kokonaan. 

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Ex tempore polkulenkki Littoistenjärvellä

Rantapäivästä kehkeytyikin kunnon juoksu- ja retkeilypäivä, kun tiistaina päädyin hetken mielijohteesta polkujuoksemaan Littoistenjärven luontopolulle. Littoistenjärvi on Kaarinan ja Liedon rajalla oleva, nykyään hyvin kirkasvetinen järvi, jonka pohjoisosassa on matala hiekkaranta. Järvi pääsi keväällä otsikoihin, kun sumea vesi kirkastettiin kemikaaleilla.

Olin tullut järvelle juosten, matkaa kertyi sinne 8,4 kilometriä, ja aikomuksenani oli jättää päivän kuntoilut siihen. Käytyäni uimassa ja nautittuani retkilounaan totesin kuitenkin, että päivä oli niin pilvinen ja tuulinen, etten oikein tarjennut vain lojua rannalla. Hiekkarannan kupeesta lähti luontopolku, jota olin jo aiemmilla visiiteillä katsonut "sillä silmällä", joten päätin lämpimikseni lähteäkin patikoimaan polkua. Kaikki tavarani mahtuivat piskuiseen juoksureppuuni, joten oli helppo tehdä suunnitelmanmuutos ja lähteä kävelemään rantsusta metsän siimekseen. Koska mulla oli valmiiksi juoksukamat mukana, teinkin sitten niin, että kävelin luontopolun toiseen suuntaan ja juoksin takaisinpäin. Menomatkalla oli hyvä kävellen tutustua maisemiin ja vähän kuvailla, ja kääntöpaikalla järveen pulahduksen jälkeen polkujuoksu maistui mainiosti.

Luontopolku oli yhteen suuntaan noin 3 km ja ilahduttavan monipuolinen. Tein suunnitellun poikkeaman lintutornille ja suunnittelemattoman rannan kaislikkoon, kun en oikein ollut selvillä, missä polku kulkee. Loppumatka menikin sitten märillä sukilla ja kengillä. Reitti oli pääosin hyvin merkitty, mutta parissa kohtaa joutui hiukan arpomaan, mihin risteyksestä kääntyä. Paluumatkalla onneksi osasin jo, joten reittikartassa ei näy harhailuja. Polkujuoksuun luontopolku sopi erinomaisesti, ja juurakkoa, kalliota ja kiviä riitti. Järven itärannalla polku kulki paikoin niin lähellä järveä, että pikku horjahdus kallioilla olisi johtanut ylimääräiseen pulahdukseen. Littoistenjärven olisi hyvin voinut kiertääkin juosten, tämän polkupätkän lisäksi teitä ja pyöräteitä pitkin matkaa olisi tullut yhteensä noin 7 kilometriä. Mulle riitti tällä kertaa luontopolun talsiminen ja polkujuoksu.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Lajikokeilussa SUP-lautailu

Kokeilin suppailua ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten Italian lomalla Garda-järvellä. Silloin ajattelin innostuneena, että lajia pitäisi päästä harrastamaan koto-Suomessakin, mutta kuten näissä niin usein käy, käytännön toteutus jäi uupumaan... Kunnes tänä kesänä aivan sattumalta bongasin sup-lautojen vuokrauspisteen läheiseltä Littoistenjärveltä ja pääsin kokeilemaan sup-lautailua uudemman kerran. Postauksen kuvista varmaan huomaa, mikä on Gardalta ja mitkä Littoistenjärveltä. :D


SUP-lautailu (SUP = Stand Up Paddling) on alunperin Hawaijilta alkunsa saanut surffauksen kantamuoto, jossa melotaan seisaaltaan suurella surffilaudalla. Kerrotaan heti alkuun, että mulla on surkea tasapaino, mutta osittain sen kehittymisen takia halusin suppailua kokeillakin. Gardajärvellä kävi vain siten, että ensikokeilu tuli tehtyä niin tuulisessa säässä, etten päässyt laudalla kertaakaan edes seisomaan. Onneksi reissulta päätettiin vuokrata sup-lauta toisenkin kerran huomattavasti tyynemmissä oloissa, jolloin lajiin pääsi jo hiukan sisälle. Kunnolla suppailemaan pääsin kuitenkin ensimmäistä kertaa vasta tänä kesänä tuolla Littoistenjärven maisemissa. Suppailua on melko helppo kokeilla, sillä lautavuokra maksaa noin 15-30 euroa tunti, eikä opastettu kokeilukaan ole kuin viitisenkymppiä.


Vinkkinä aloittelijoille, että rantavedessä kannattaa mennä laudan päälle ensin polvilleen ja vasta syvemmässä vedessä yrittää pystyyn. Jos molskahtaa kunnolla veteen, niin ei ole sitten ainakaan heti pää pohjassa. Tuulisemmassa säässä voisi varmaan meloa pidempäänkin polvillaan tai istuallaan, jos pystyyn ei meinaa päästä. Mulla alkuun meno oli tosi epävarmaa, ja tuntui, että jalat ihan tärisivät pelkästään siitä, kun yritin pitää tasapainoa yllä. Mutta tunnin vuokra-ajan loppupuolella tasapaino oli jo sen verran harjaantunut, että laudalla pysyi pystyssä pienessä aallokossakin.


Suppailu tuntui kevyesti hartiaseudun lihaksissa seuraavana päivänä, mutta tuntikin laudalla on vielä aika leppoisaa liikuntaa. Sen huomasin, että kun ensin olin suppailut tyynenä päivänä ja seuraavaksi tuulisempana, niin tuulisessa säässä joutui tekemään enemmän töitä. Vastatuuleen oli paikoin mahdoton liikuttaa lautaa, ja sivutuuleen mennessä piti koko ajan meloa vain toiselta puolelta, mikä oli pidemmän päälle raskasta. Suppaillen pääsi kuitenkin katsomaan tuolla Littoistenjärvelläkin esimerkiksi ulpukoita ja rannan taloja ihan eri kulmasta kuin uiden, joten pienen liikunnan lisäksi meloen näki järveä ihan eri kantilta.

Suppailua oli kiva kokeilla, mutta harrastaminen vaatisi ehkä vähän pidempää kesää... :) Löytyykö lukijoista sup-lautailua kokeilleita? Mitäs tykkäsitte?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...